Perustuslailliset oikeudet Kiinassa

Kiinan laki on varsin nuori, sillä vasta vuonna vuoden 1980-vaihteessa oli maahan kehitetty oikeusjärjestelmä, jossa kaikki tuomiot annetaan kirjoitetun lainsäädännön pohjalta. Radio86 sai mahdollisuuden haastatella Kiinassa asuvaa Otto Malmgrenia, joka on koulutukseltaan juristi ja erikoistunut kiinalaiseen lainsäädäntöön.

-Olen työskennellyt Kiinassa ja kiinalaisten asioiden kanssa vuodesta 1997 asti. Olen keskittynyt erityisesti Kiinan kansallisen lain ja kansainvälisten ihmisoikeuslakien suhteeseen.

Norjalainen Otto Malmgren valmistui arvostetusta beijingiläisestä yhteiskuntatieteitä tutkivasta yliopistosta keskittyen Kiinan perustuslakiin ja perustuslaillisiin oikeuksiin. Hän asunut Kiinassa nyt jo kahdeksan vuotta.

Hän kertoo Kiinan lainsäädännön tilanteesta ja kehityksestä, jonka on pitänyt tapahtua huomattavasti nopeammalla tahdilla kuin esimerkiksi Eurooppalaisen lainsäädännön.

-Kiinan laki on kehittynyt vain hieman yli 30 vuotta kulttuurivallankumouksen jälkeen. Kestää kuitenkin pitkän aikaa ennen kuin Kiinan lakijärjestelmä toimii kuten länsimainen lakijärjestelmä, sillä länsimaisella järjestelmällä on ollut aikaa kehittyä viimeisten satojen vuosien ajan.

Perustuslailliset oikeudet ontuvat

Otto Malmgren myöntää, että Kiinan laissa on monia perustusoikeudellisia kohtia, joita tulisi muuttaa.

-On olemassa tiettyjä kohtia joihin pitäisi kiinnittää huomiota ja joita pitäisi muuttaa. Sellaisia asioita ovat esimerkiksi oletus syyttömyydestä, mahdollisuus lakimiehiin rikosten käsittelyissä ja siihen missä vaiheessa juristi astuu mukaan käsittelyyn.

Peruskäsitys ihmisen syyttömyydestä pitäisi juurruttaa kiinalaiseen yhteiskuntaan. Myös oikeus asianajajaan pitäisi koskea jo ensimmäisiä kuulusteluja, sillä nykysäädöksien mukaan epäillyn asianajaja ei saa olla paikalla poliisien suorittaessa ensimmäistä kuulustelua. Asianajajista on kuitenkin Kiinassa huutava pula, kuten Otto tietää kertoa.

-Kiinassa on vain 160 000 lakimiestä ja vuosittain on lähes miljoona rikosjuttua käsiteltävänä. Kysymys kuuluukin kuinka varmistaa, että jokaisessa käsittelyssä syytettyä edustaa lakimies, kun lakimiehiä ei yksinkertaisesti ole riittävästi.

Asianajajat ovat siis ylityöllistettyjä. Otto Malmgren kertoo, että Kiinassa on esimerkiksi tehty kokeiluja nuorisorikollisten käsittelyissä. Kokeilut ovat osoittaneet sen kuinka paljon vaikutusta epäillyn ihmisoikeuksiin on sillä seikalla, että asianajaja on paikalla jo ensimmäisessä kuulustelussa.

-Beijingissä on tehty paikallisia kokeiluja, jossa juristit ovat olleet paikalla välittömästi sen jälkeen kun poliisi on pidättänyt epäillyn. Näissä tapauksissa kidutus on vähentynyt lähes olemattomiin.

Kiduttamisen kielto vain osittainen

-Kiina allekirjoitti kansainvälisen sopimuksen, joka kieltää kidutuksen jo vuonna 1988. Vuodesta 1996 lähtien rikoslaissa on ollut kohta, mikä kieltää poliisin tai kenenkään muun oikeudellisen henkilön käyttämästä kidutusta Kiinassa.

Kun Radio86 haastatteli Otto Malmgrenia, oli Kiinan lakiin tulossa uudistuksia. Vaikka kidutus on ollut kielletty Kiinassa, niin lakiin ei oltu kirjattu miten toimia, mikäli ilmenee että todistusaineisto on hankittu kidutuksella.

-Nämä uudet säädökset ja niiden tuleminen on varsin positiivinen liike. Ensimmäiset säädökset osoittavat selkeästi, että kidutuksella hankittu todistusaineisto ei käy etenkään kuolemantuomio tapauksissa.

Otto kertookin, että tulevat muutokset otetaan positiivisesti vastaan kiinalaisten oikeustyöntekijöiden ja akateemisesti koulutettujen ihmisten keskuudessa, kuin myös kansainvälisissä ihmisoikeusjärjestöissä.

Kiinassa langetetaankin enemmän kuolemantuomioita kuin missään muussa maassa, kertoo Amnesty International. Amnesty on jatkuvasti pyytänyt Kiinalta tarkkoja lukuja täytäntöön panneiden kuolemantuomioiden määristä, mutta Kiina ei julkaise lukuja.

Kiinan kuolemantuomiot ja kidutuksella hankitut tunnustukset

-Olemme todistaneet joitakin todella kummallisia tapauksia Kiinassa lähiaikoina, jossa henkilö on tuomittu murhasta ja kymmenisen vuotta sen jälkeen on käynyt hyvin selväksi, että hän ei ole murhannut ketään sillä uhri on yhä ollut elossa.

Oton mukaan uusia säädöksiä todella tarvitaan, mutta hän kuitenkin epäilee niiden toteuttamista kaikkialla Kiinassa, sillä ikäväkseen hän joutuu toteamaan, että resurssien puute ajaa poliisit hankkimaan todisteet kidutuksella.

-Joillakin alueilla, joissa poliisit saavat todella huonoa palkkaa eikä heillä ole vapaata ja he työskentelevät pitkiä päiviä ja heillä on todella vähän resursseja, on paljon paljon suurempi riski että kidusta käytetään tunnustuksen saamiseksi.

Kidutuksella hankittu tunnustus takaa jutulle nopean ratkaisun, eikä siten vaadi liikoja resursseja. Kiina on kooltaan suuri ja provinssien ja alueiden taloudelliset tilanteet vaihtelevat suuresti maan sisällä

Kidutuksesta vaaditaan näyttöä

Otto Malmgren kertoo, että se joka vetoaa kidutuksen käyttöön, joutuu hankkimaan näytön kidutuksesta. Useimmiten kyseessä on siis rikoksesta epäilty tai hänen asianajajansa.

-Pitää siis olla riittävä näyttö, että kidutusta on tapahtunut. Se tarkoittaa sitä, että pitää osoittaa aika, paikka ja kidutustapa. Heidän pitää esittää jopa konkreettista näyttöä kidutuksesta, mikä tulee olemaan hankalaa, jos kidutus on tehty siten, että se ei jätä näkyvää jälkeä. Mikä on mielenkiintoinen asia, ja josta olen puhunut muidenkin kanssa, on että näyttö todisteista on jätetty täysin niiden käsiin, joita syytetään kiduttamisesta. Joten käsillä on nyt tilanne, että poliisien pitää itse todistaa, että he eivät ole kiduttaneet syytettyä.

Tämä taas käy hyvin yhteen uuden julkaistun säädöksen kanssa, jonka mukaan kuulustelut on kuvattava tai äänitettävä.

Kiinan lakien säätäminen on varsin monimutkainen prosessi. Kidutusta koskevien lakien laatimisessa on ollut mukana viisi eri valtion virastoa, mikä Oton mukaan saattaa helpottaa toimeen panoa jokaisen viraston alaisuudessa. Uudet säädökset eivät kuitenkaan kuulu Kiinan rikoslakiin, sillä lakien säätäminen Kiinassa on pitkä prosessi.

-Minusta sääntöjen julkaiseminen heijastuu positiivisesti viiden viraston halukkuuteen rajoittaa kidutusta ja meidän tulisi hurrata sille. Pitää kuitenkin huomioida, että samaan aikaan meidän tulee kiinnittää huomiota rikoslain korjaamiseen ja tehdä näistä säännöistä yleisesti käytettävissä olevia.