Qiu Xiaolongin Punapukuiset naiset tuo sarjamurhaajan Shanghaihin

Qiu Xiaolong on jo lunastanut paikkansa dekkarikirjallisuuden piirissä, samoin kuin muuttuvan kiinalaisen yhteiskunnan kuvaajana. Yhdysvalloissa asuva Qiu toi ensimmäisellä romaanillaan Punaisen sankarittaren kuolema jotain täysin uutta salapoliisiromaanien kentälle: kiinalaisen poliisin Chen Caon, joka on sydämeltään antaumuksellinen runoilija ja herkkusuu. Chenin vivahteikkaan hahmon lisäksi tai ehkä sitä tärkeämmäksikin piirteeksi Qiun kirjoissa nousee kuitenkin kiinalainen yhteiskunta, joka eli 90-luvulla villeintä murroskauttaan ja sen kommunistinen historia, jossa menneet vääryydet varjostavat kirjan hahmojen elämää arvaamattomalla tavalla.

Qiun viides komisario Chen -teos Punapukuiset naiset on aiempia teoksia raaempi mutta samalla se myös sukeltaa yhä syvemmälle ihmismieleen. Itse asiassa komisario Chen joutuukin ottamaan tutkimuksissaan käyttöön Kiinassa huonosti tunnetun psykoanalyysin Shanghain poliisin joutuessa vastakkain kaupungin ensimmäisen sarjamurhaajan kanssa. Amerikkalaisten rikossarjojen tapaan uhreiksi joutuvat nuoret naiset, jotka on puettu perinteiseen kiinalaiseen silkkipukuun qipaoon ja sitten kylmästi jätetty julkisille paikoille löydettäväksi. Muut poliisit, jopa Chenin uskollinen apuri Yu Guangming, pitävät murhaajaa mielipuolena, mutta Chen alkaa arvella, että murhaajan teot saattavat juontua vuosikymmenten takaa, lapsuuden traumoista ja Kiinan myrskyisestä lähihistoriasta.

Kiinalaista runoutta ja nuudeleita

Qiun aikaisemmatkin teokset ovat olleet monitasoisia, mutta Punapukuisissa naisissa kirjailija tuntuu olleen entistä kunnianhimoisempi. Samaan aikaisesti rikostutkimuksien kanssa Chen yrittää tehdä kirjallisuustutkielmaa Kiinan klassisista rakkaustarinoista, jotka yleensä päättyvät traagisesti ja joissa nainen sananmukaisesti demonisoidaan. Sarjamurhat ja kirjallisuustutkielma alkavatkin limittyä toisiinsa, ja lukija pääsee jälleen tutustumaan Kiinan kirjallisuuden klassikoihin sekä tietenkin runouteen.
Kirjailija itse on myös runoilija ja kirjallisuudentutkija, ja hän onnistuu oivasti Chenin kautta välittämään ymmärrettävällä tavalla kiinalaista runoutta myös länsimaalaiselle lukijalle. Kuten aiemminkin, Qiun uusin teos on myös makumatka Kiinaan, sillä kiinalainen kulttuuri on kietoutunut ruuan ympärille ja komisario Chen on siitä vielä äärimmäinen esimerkki. Kun Agatha Christien kirjoissa murhia ratkotaan teekupposen äärellä, ravitsevat Shanghain poliisit aivojaan mitä erikoisemmilla kiinalaisilla herkuilla. Qiu kuvaakin ruokia niin antaumuksella, että lukijan on suorastaan pakko keittää hieman pikanuudeleita, joiden äärellä voi sitten unelmoida kiinalaisista herkuista. Tosin Punapukuisten naisten raakuus ja ihmismielen synkät salaisuudet ilmenevät nyt myös ruokalajeissa – Chenin eteen tuodaan ruokia, jotka todella saavat länsimaalaisen lukijan huokaisemaan kiitollisuudesta, ettei itse ole sittenkään niitä paikan päällä maistamassa.

Kulttuurivallankumouksesta modernin yhteiskunnan kritiikkiin

Juonellisesti Qiun tarinat eivät ole Christien tasoa, ja myös Punapukuisissa naisissa lukija arvaa murhaajan jo ennen komisariota ja turhautuu, kun hahmojen ajatuksenjuoksu tuntuu etenevän niin hitaasti. Rikostapaus on toki mielenkiintoinen eikä missään nimessä tusinatasoa, mutta Qiun taidot tulevat kunnolla esiin kiinalaisen yhteiskunnan ja historian kuvauksessa. Erityisesti kulttuurivallankumous vaikuttaa edelleen kirjan hahmojen elämään, joko lapsuudentraumoina tai konkreettisesti ihmisten yhteiskunnalliseen asemaan. Sama teemaa toistuu Qiun kaikissa teoksissa, joten kirjailija saattaa työstää niissä myös omia kokemuksiaan. Toisaalta taas komisario Chenin ihmetellessä muuttuvaa yhteiskuntaa ja kaikkia sen mukanaan tuomia uusia ilmiöitä lukija pääsee tutustumaan moderniin kiinalaiseen kulttuuriin. Shanghain poliisit taas törmäävät jatkuvasti tutkimuksissaan politiikan kiemuroihin ja puolueen etuun, joka menee kaiken muun edelle. Länsimaalainen lukija pääseekin ikään kuin aitiopaikalta seuraamaan, miten kiinalainen yhteiskunta ja ihmisten väliset suhteet oikein todella toimivat. Ei kuitenkaan ole ihme, että Qiun teoksia on sensuroitu Kiinassa niin että Shanghaikin on muuttunut nimettömäksi kaupungiksi, sillä kirjailija tulee paljastaneeksi myös yhteiskunnan pimeän puolen kuten korruption ja kaikkialla rehottavan seksibisneksen.

Qiu Xiaolongin Punapukuiset naiset on oivaa kesäluettavaa, sillä se on sekä kiehtova että viihdyttävä mutta se tarjoaa myös pureksittavaa tavallista dekkaria enemmän. Edessä ei ole ainoastaan rikospähkinä ratkaistavaksi vaan lukija pääsee samalla matkalle maailmaan, jota me vasta opettelemme ymmärtämään. Näin kiinalainen kulttuuri ja historia avautuvat aivan eri tavalla kuin koulukirjoista luettuna.

---

Otavan Kirjapaino Oy Keuruu 2009 ISBN 978-951-1-23246-9
Alkuperäinen teos Red Mandarin Dress, suomentanut Kristiina Savikurki