Tyttöjen välisestä ystävyydestä - Lumikukka ja salainen viuhka
Yhdysvaltalainen, palkittu kirjailija Lisa See on romaanissaan Lumikukka ja salainen viuhka raottanut ovea sellaiseen maailmaan, josta ei mahdollisesti ole koskaan ennen kirjoitettu. Lumikukka ja salainen viuhka ei ole ainoastaan ainutlaatuinen tarina naisten välisestä ystävyydestä historiallisessa Kiinassa vaan myös naisten käyttämästä salaisesta kirjoituskielestä, nü shusta.
Kirjan kertomus sijoittuu 1800-luvun Kiinaan, Hunanin provinssin kaukaiseen lounaiskolkkaan, jota asutti Yao-niminen heimo. Tarina kertoo kahden ystävyksen, Liljan ja Lumikukan elämäntarinat vanhenevan Liljan näkökulmasta. Kirjan maailma on täysin naisten maailma, jossa miehet ovat loppujen lopuksi vain statisteja. Lisa Seen näkökulma ei luultavasti ole tarkoituksellisesti miehiä syrjivä, vaan kirjailija kuvaa mahdollisimman tarkasti historiallista todellisuutta. Tuona aikana Kiinassa naisten maailma oli eristetty ja suljettu pois miesten maailmasta. Naiset viettivät suurimman osan elämästään naisten kamareissa ristikkoikkunoiden takana, jossa he tekivät taloustöitä ja hoitivat lapsiaan. Siellä he myös kertoivat tarinoitaan, riitelivät ja lohduttivat toisiaan. Yao-heimon naisten jalat sidottiin suurin piirtein kuuden vanhana, mikä tietenkin omalta osaltaan rajoitti tehokkaasti naisten liikkumista. Lisa See kuvaa tarkasti myös koko jalkojensitomisprosessin, mutta hän ei sorru kauhistelemaan tai liioittelemaan sitä, vaan kuvaa sen naisenelämään kuuluvana normaalina asiana, jota se aikanaan olikin.
Naisten salainen kieli
Naisten elämästä entisaikojen Kiinassa on varmasti kirjoitettu lukuisia teoksia, jotka vain valitettavan usein ovat traagisia ja ylidramaattisia kertomuksia naisten kohtaamista vääryyksistä. Lumikukka ja salainen viuhka paljastaa naisten salatun sielunelämän ja sen, kuinka he jakoivat kokemuksensa ja tunteensa toisilleen salaisella kirjoitusjärjestelmällä nü shulla. Nü shu on todella ollut olemassa ja käytössä Hunanin provinssissa, ja sen on sanottu olevan maailman ainoa sukupuoleen sidottu kieli. Alueen naiset suojelivat kehitämäänsä kirjoitusjärjestelmää miehiltä ja opettivat sitä toisilleen kamareissaan. Oma kieli oli tärkeä itseilmaisun kanava naisille, joita pyrittiin kontrolloimaan niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Naiset kirjoivat usein merkkejään kankaisiin tai kirjoittivat salaisia viestejään esim. viuhkojen laskoksiin, kuten Lumikukassa ja salaisessa viuhkassa. Nü shu kuvastaa, kuinka tärkeitä naisten väliset suhteet olivat niin hyvässä kuin pahassa, ja kuinka naiset usein elivät omaa elämäänsä miesten tietämättä.Valasisaruutta ja laotongeja
Monilla Yao-naisilla oli omia valasisaria, joiden kanssa he viettivät aikaa ja harjoittivat mm. nü shuta, mutta Lumikukan ja salaisen viuhkan päähenkilöillä Liljalla ja Lumikukalla on harvinainen laotong eli vertaisystäväsuhde. Liljan ja Lumikukan laotong-suhde solmitaan aikuisten välityksellä siinä toivossa, että suhde nostaisi tyttöjen yhteiskunnallista asemaa. Tytöt eivät ole koskaan nähneet toisiaan, mutta heidän katsotaan sopivan yhteen samanlaisten ennusmerkkiensä takia. Kirjassa laotong-suhde kuvataan avioliiton kaltaiseksi, paitsi että laotong-suhteessa, kirjan naisten mukaan, tyttöjen on oikeasti mahdollista rakastaa ja tulla rakastetuksi, sekä jakaa toistensa kanssa elämänsä ilot ja surut. Lilja ja Lumikukka allekirjoittavat jopa kirjallisen sopimuksen suhteestaan, eikä heillä saa olla valasisaria laotonginsa lisäksi. Molemmat tytöt naitetaan kuitenkin tavalliseen tapaan ja vain nü shunsa kautta he pystyvät pitämään suhdettaan yllä harvojen tapaamisten takia. Lumikukka ja Lilja jakavat lastensa syntymät ja menetykset sekä Taiping-kapinan aiheuttaman kaaoksen elämässään, mutta heidän elämänsä ajautuvat pikku hiljaa hyvin eri suuntiin. Lopulta väärinluetut nü shun rivit aiheuttavat lähes peruuttamattoman välirikon laotongien välille.
On harvinaisen mielenkiintoista lukea tarina, jossa ei keskitytä miehen ja naisen väliseen romanttiseen suhteeseen tai fantasiamaisiin sankaritekoihin. Lisa See kuvaa Liljan ja Lumikukan ystävyyttä, heidän salaista maailmaansa ja kohtaloitaan sekä herkkyydellä että taidolla. Taustalla on selkeästi tarkkaa historiantutkimusta, mutta kirjailija on myös ilmeisen hyvin sisäistänyt kirjoittamansa maailman ja ymmärtänyt luomiaan henkilöhahmoja, jotka ovat hyvin todenmakuisia. Lumikukan ja salainen viuhkan naiset ovat varsin tavallisia naisia hyvine ja huonoine puolineen, jotka elivät vain meidän näkökulmastamme katsottuna epätavallisen kiehtovan elämän kaukana historiallisessa Kiinassa.
WSOY 2006
ISBN 951-0-31365-3
354 s.


