Kuuma linja Kiinaan: Teknologiamaniaa kiinalaisilla elokuvan katsojilla
Nenään tulvii popcornin haju, valot himmenevät ja puheensorina hiljenee, kaikki on valmista elämää suuremmalle kokemukselle, liikkuvalle kuvalle. Valkokankaan tähdet loistavat kaikkialla maailmassa ja Kiinassa heidän katsomiseen otollisinta aikaa on kansallispäivän aikoihin vietettävä loma. Tavallisesti Beijingistä puhelimeen vastaa kirjeenvaihtajamme Thomas Rippe, mutta tällä kertaa kysyimmekin Zhao Kunilta elokuvista ja elokuvabisneksestä työkseen kirjoittavalta toimittajalta, millaiset elokuvat Kiinassa oikein menestyvät?
-Kiinassa parhaiten menestyvät Hollywood-elokuvat. Sellaiset elokuvat, joissa on paljon tietokoneella luotua kuvitusta menestyvät tavallisesti varsin hyvin ja minusta tuntuukin, että kiinalaiseen yleisöön on iskenyt teknologiamania. Kun kyseessä on elokuva IMAX-teatterissa tai 3D-elokuva niin se on suurella todennäköisyydellä hitti.
Suurta suosiota Kiinassa on saavuttanut ensimmäinen kokopitkä manner-Kiinassa tuotettu IMAX elokuva Aftershock, joka kertoo vuonna 1967 tapahtuneesta maanjäristyksestä. Ohjaaja Feng Xiaogangin elokuva on median mukaan liikuttanut ihmisiä kyyneliin, mutta saanut myös hyvin vaihtelevia arvosteluja.
-Itseasiassa monet ihmiset ovat sanoneet, että he eivät pitäneet elokuvasta. Heidän mielestään elokuvan tuotesijoittelu oli liioiteltua ja näyttelijätär Zhang Jingchun roolisuoritus ei ole aito. Mutta uskon, että kritiikki johtuu siitä, että elokuva on niin suosittu Kiinassa, joten useat ihmiset haluavat ilmaista mielipiteensä elokuvasta ja siitä syystä näemme näitä huonoja arvosteluja.
Yleisön kritiikki ei kuitenkaan ole kovasti heijastunut elokuvan suosioon, sillä siitä povataan Kiinan tuottoisinta elokuvaa, sillä jo ensi-iltanaan saavutti 36,2 miljoonan yuanin tuoton.
Kiinalaisen ja ulkomaisen elokuvan kilpailu
Kiinalaiset elokuvat harvemmin päätyvät levitykseen maan ulkopuolella, vaikka ne saavuttaisivat valtaisan suosion kotimaassaan. Esimerkkinä Zhao käyttää Zhang Yimoun ohjamaa A Simple Noodle Story elokuvaa.-Rehellisesti sanottuna kiinalaiset elokuvissa kävijät eivät seuraa sitä mitä tapahtuu kiinalaisille elokuville ulkomailla. Tiedän, että kiinalainen elokuva Noodle Story saa ensi-iltansa Yhdysvalloissa ja tietysti toivomme, että se tulee olemaan suuri menestys, koska elokuva perustuu Coenin veljesten elokuvaan.
A Simple Noodle Story perustuu Coenin veljesten vuonna 1984 ilmestyneeseen Blood Simple -elokuvaan ja sitä tullaan näyttämään USA:ssa nimellä A Woman, a Gun and a Noodle Shop. Kotimaassa elokuvat vaativat taakseen suuren koneiston, jotta ne keräävät huomiota. Zhao kertookin, että elokuvan saama huomio mediassa ei riipu siitä onko kyseessä kotimainen tai ulkomainen elokuva, vaan siitä millainen markkinointi budjettielokuvalla on.
-Ulkomaiset elokuvat ovat Kiinassa suositumpia. Täällä kotimaisen elokuvan markkinoinnilla on suuri rooli siinä menestyykö elokuva. Näemmekin kiinalaisten elokuvien markkinointikampanjoiden mainoksia TV:ssä, mainostauluilla, radiossa ja jopa metrossa. Joten minusta massiivisilla jakeluyhtiöillä on parempi ja hyvin vakiintunut jakelukanava.
Kiinassa media-ala säätelevä SARFT, Kiinan radio, elokuva ja televisio hallinto, on rajoittanut ulkomaisten elokuvien pääsyä markkinoilla, siten että vuodessa Kiinassa ilmestyy vain 20 ulkomaista elokuvaa.
-Viimeisen viiden vuoden aikana olemme nähneet kuinka Hollywood-elokuvat valtaavat kiinalaisia elokuvateattereita, mutta aivan viime vuosina olemme nähneet enemmän ja enemmän kotimaisia elokuvia esitettävän elokuvateattereissa ja minusta se on hyvä merkki, hyvä ilmiö.
Elokuvien katsomisen kulttuuri
Elokuvissa käynti ei ole kovinkaan yleistä Kiinassa, kuten Zhao kertoo. Elokuva teattereita löytyy vain suurimmista kaupungeista ja lippujen hinnat esimerkiksi IMAX-teatterihin tai 3D-elokuviin ovat varsin hintavia suhteutettuna tavallisen kiinalaisen kuukausipalkkaan.
-Luulisin, että internet on suurin lähde kiinalaisille katsoa elokuvia. Elokuvissa käynti on suosittu asia näinä päivinä etenkin suurissa kaupungeissa kuten Beijing ja Shanghai, mutta muissa pienemmissä kaupungeissa monet ihmiset vaan lataavat elokuvia ja katsovat niitä näytöiltään.
Internetin kautta ladattavat elokuvat aiheuttavat päänvaivaa Kiinan viranomaisille. Kiinassa on aloitettu kampanja tekijänoikeuksien puolesta, jonka toivotaan vähentävän piratismia. Viranomaiset toivovat voivansa veloittaa esimerkiksi internetkahviloita ja pitkänmatkan linja-autoja, jotka näyttävät elokuvia tiloissaan.

Sensuuria ja monitaituri esiintyjiä
Entäpä sitten se sensuuri? Kiinan elokuva-, radio- ja tv-hallinnon alaisuudessa toimivan alan pitää sopeutua valtapuolueen säädöksiin, mikäli haluaa kaupallista ja kansallista menestystä. Zhao puhuu sensuurista varoen. Hänestä elokuvien katsominen ennakkoon on hyödyllistä, sillä Kiinassa elokuvilla ei ole ikärajoja.
-Elokuvat tarkistetaan ennen kuin ne esitetään kansalaisille. Ja sen vuoksi alaston kohtaukset ja seksi kohtaukset leikataan pois kiinalaisista elokuvista ja ne elokuvat, jotka ovat poliittisesti epäkorrekteja kielletään.
Vuonna 2003 valmistunut elokuva the Blind Shaft ei vieläkään ole saanut esityslupaa Kiinassa sen poliittisten motiivien vuoksi, joita ohjaaja ei koe elokuvalla olevan.
Mielenkiintoisin seikka kiinalaisessa elokuvateollisuudessa on se, että lähes jokainen tunnettu näyttelijä on myös laulaja. Suomessakin näyttelijäkoulutukseen kuuluu laulunopintoja, mutta musiikkiuraa kaikki eivät kuitenkaan lähde rakentamaan. Kiinassa levyttämätön näyttelijä vaikuttaisi olevan enemmänkin poikkeus, ja tämä on Zhaostakin huvittavaa, mutta syy siihen on hänen mukaansa historiassa.
-Tämä todellakin hankala kysymys, jota olen myös itse pohtinut. Luulisin, että se on osa viihdeteollisuutta täällä Aasiassa, minusta sama ilmiö toistuu Japanissa, Koreassa ja Hongkongissa ja ihmiset haluavat nähdä tähti enemmän. Historiallisesta näkökulmasta katsottuna esiintyvän taiteilijan piti olla hyvin monipuolinen, hänen piti osata näytellä, laulaa ja tanssia.


