Kuuma linja Kiinaan – Vappu ja työelämä

Työläisten ja opiskelijoiden juhlapäivä vappu merkitsi Kiinassa aiemmin viikon mittaista lomaa. Pari vuotta sitten lomakaudet laitettiin kuitenkin uusiksi ja vappukin lyheni vain yhdeksi vapaapäiväksi. Myös vapun merkitys työläisten juhlana on hiipunut Kiinassa, kertoo Beijingin kirjeenvaihtajamme Thomas Rippe.

- Täällä vietetään kyllä vappua, mutta sitä ei erityisemmin korosteta. Vapusta on tulossa vähän samanlainen juhlapäivä kuin kotimaassani Yhdysvalloissa. Silloin on vapaata töistä ja kukin puuhailee mitä huvittaa.

Kuten patsaat voitokkaista työläisistä Beijingin Työläisten stadionilla, on vappukin jäänyt juhlana ajastaan jälkeen Kiinassa. Vuoden 1949 vallankumouksen jälkeen työläiset nostettiin Kiinassa jalustalle, mutta yhteiskunnan viimeaikainen muutos mullistanut kiinalaisten käsitykset työstä.

- Pitkään Kiinassa idealisoitiin työläisiä luokkana, mutta mielestäni näin ei enää ole. Nykyään huomion saavat valkokaulustyöntekijät, joita ei oikeastaan ajatella työläisinä. Tehtaissa raatavat työläiset ovat kaupunkeihin muuttaneita maalaisia, jotka ovat toisen luokan kansalaisen asemassa.

Siirtotyöläisiä ei tämän päivän Kiinassa idealisoida eikä heitä pidetä sankarillisina, jatkaa Thomas. Siirtotyöläisiltä puuttuu usein virallinen asumislupa kaupunkeihin eikä heillä silloin ole pääsyä koulutus- ja terveyspalveluihin.

Kokonaan siirtotyöläisiä ei ole unohdettu, sillä heidän työpanokselleen perustuu Kiinan talouskasvu ja asema maailman työpajana. Joissakin kaupungeissa siirtotyöläiset saavat asumisluvan tehtyään riittävän monta vuotaa töitä kaupungissa.

- Eri puolilla Kiinaa kokeillaan erilaisia ratkaisuja siirtotyöläisten ongelmiin. Talouskasvun ylläpitämiseksi kaupungeissa tarvitaan maalta tulevaa työväkeä, jota houkutellaan vaihtelevin keinoin. Näistä kokeiluista yritetään sitten oppia, kun siirtotyöläisten asemasta päätetään koko maan tasolla.

Asuminen kallistuu hurjaa vauhtia

Kiinan nouseva keskiluokka puolestaan pähkäilee sen kanssa, riittääkö palkka kattamaan nousevat asumismenot. Suurissa kaupungeissa asuntojen hinnat ja vuokrat ovat karanneet käsistä.

- Osissa Shanghaita hintataso lähentelee jo samaa tasoa kuin New Yorkin Manhattanilla, mikä on aika hullua. Tuhannen dollarin kuukausivuokralla ei välttämättä saa kovin hyvää kämppää. Shanghaissa ei ole mitään rajoja sen suhteen, kuinka paljon asumiseen voi käyttää rahaa.

Thomasin mukaan Kiinassa totutellaan vielä siihen, ettei työnantaja – joka ennen oli aina valtion yritys - tarjoa asuntoa työntekijöilleen. Vanhoja rakennuksia puretaan ja uusia rakennetaan hurjaa vauhtia, mikä nostaa osaltaan asuntojen hintoja. Yhdysvalloissa rakennukset ovat keskimäärin 50 vuotta vanhoja ja Euroopassa 75 vuotta, mutta Kiinassa rakennusten keskimääräinen ikä on alle 25 vuotta, kertoo Thomas.

Tulotaso kasvaa Kiinassa jatkuvasti, mutta valkokaulustyöntekijöiden enemmistölle palkat nousevat asuntohintoja hitaammin. Toisin on yritysten huippujohtajilla, joilla ei tällaista ongelmaa ole.

- Kiinalla on vaikeuksia löytää tarpeeksi ammattitaitoisia ihmisiä, jotka kykenevät johtamaan monikansallista yritystä tai kansainvälistä kauppaa käyvää suuryritystä. Tällä hetkellä johtajat vaihtavat tiuhaan tahtiin yritystä paremman palkkakutin perässä. Se tietysti aiheuttaa ongelmia liiketoiminnan ylläpitämiseen ja kehittämiseen.

Euroopassa varsinkin nuoret ovat alkaneet asettaa pehmeämpiä arvoja työuran edelle. Kiinassa näin ei ainakaan vielä ole.

- Erittäin pieni osa kiinalaisista on saavuttanut sellaisen elintason, jolla he voivat ajatella muutakin kuin uraa. Valtaosa yrittää edelleen saada perustarpeet tyydytetyksi. Rahan saaminen on heille tärkeää, jopa tärkeämpää kuin uran luominen tietyllä alalla tai työnantajalla.

Kehityksen hinta

Kiinan työelämän ongelmista kantautuu tasaiseen tahtiin uutisia. Usein kyse on siitä, että tuotantokustannuksia yritetään kaikin keinoin pitää alhaalla. Viimeksi julkisuuteen nousi Microsoftin kiinalainen alihankkija, joka piti työntekijöitään epäinhimillisissä oloissa.

Thomasin mukaan kiinalaiset syyttävät ongelmista milloin yritystä, milloin viranomaisia.

- En usko, että enemmistö ihmisistä Kiinassa ajattelee mielipiteidensä vaikuttavan asioihin. He saattavat kyllä suuttua jostakin, mutta useammin kohauttavat olkapäitään ja sanovat: “Tällaista tapahtuu. Se on hinta, joka meidän on maksettava maan kehityksestä”.

Artikkeli julkaistu aiemmin 5.5.2010.