Dujiangyan - insinööritaidon ja taolaisuuden syntysijoilla Sichuanissa

Sichuanin maakunnan pääkaupungissa Chengdussa matkaileva voi hetkeksi hakeutua pois suurkaupungin melskeestä vaikkapa päiväretkelle Dujiangyanin kaupunkiin. Dujiangyan sijaitsee noin 60 kilometriä Chengdusta luoteeseen, siinä missä alava Sichuanin tasanko vähitellen alkaa kasvaa itäisen Himalajan vuoristoksi. Dujiangyaninin merkittävimmät nähtävyydet ovat taolaisen uskonnon kehtona tunnettu Qingcheng vuori, ja muinaisen kiinalaisen insinööritaidon helmi, Dujiangyanin kastelulaitos.

Li Bing taltutti Minjiang-joen tulvan

Kastelulaitos ei ehkä ensikuulemalta vaikuta varsinaiselta turistimagneetilta, mutta paikka on ehdottomasti käymisen arvoinen. Jos ei yli 2000 vuotta vanha insinööritaito sytytä, niin tarjolla myös matkailijaystävällisiä luonto- ja kulttuurikokemuksia.
Dujiangyanin kastelulaitos on siis rakennettu jo vuonna 256 eaa. Noihin aikoihin paikallinen kuvernööri Li Bing sai tarpeekseen Minjiang-joen toistuvista tulvista ja niiden aiheuttamista vahingoista viljelyksille, ja päätti kertakaikkiaan "kesyttää joessa mellastavan ihmisuhreja ahmivan lohikäärmeen".

Minjiang-joki tekee kaupungin kohdalla jyrkän mutkan, ja Li Bingin neronleimaus oli rakentaa joenuoman keskelle saareke, joka ohjaisi vedet kahteen väylään. Joenmutkan sisempi uoma juoksutti vettä viljelyksille ja ulompi nielaisi tulvahuippujen aikana vellovat vesimassat ja jokiveden kuljettaman maa-aineksen niin, ettei niistä koitunut vaaraa viljelyksille eikä joen alajuoksun asukkaille.

Li Bing organisoi yhdessä poikansa Li Erlangin kanssa työmiehet uurastamaan hankkeen parissa, ja kahdeksan vuoden kuluttua kastelulaitos oli valmis. Sittemmin rakennelmia on vahvistettu betonilla ja teräksellä, mutta Li Bingin ideoima säätelysysteemi toimii edelleen samojen teknisten periaatteiden pohjalta kuin syntyaikoinaan. Mainittakoon myös, että vaikka Dujiangyanin kaupunki kärsi melko pahoin viime vuoden toukokuun maanjäristyksessä selvisi kastelulaitos siitäkin katastrofista ilman pahenpia vaurioita.
Näille Taistelevien valtioiden aikaisille rakennusmestareille, Li Bingille ja Li Erlangille voi käydä sytyttämässä suitsukkeen Minjiang-joen rannalla kohoavassa Erwang, eli "kahden kuninkaan" temppelissä.

He Xiande suunnitteli Anlanin sillan

Matkalla temppeliin voikin sitten taivastella toista paikallista maailmanmaineeseen noussutta insinööritaidon ihmettä, Anlanin riippusiltaa. Vuolaana vellovan Minjiang-joen yli johti siltarakennelma jo noin vuoden 300 paikeilla, ja nykyinen Anlanin riippusilta kohosi paikalleen Qing-dynastian aikaan vuonna 1803. Sillan rakennustyöt laittoi alulle mies nimeltä He Xiande yhdessä vaimonsa kanssa.

Suunnitelma uhkasi kuitenkin jäädä toteutumatta paikallisten virkamisten kavallettua siltaan varatut määrärahat, mutta periaatteen miehenä He paljasti roistojen puuhat ja maksoi siitä hengellään. Kansa kimpaantui vääryydestä, valitsi He'n vaimon johtamaan projektin loppuunsaattamista ja nimesi sitten sillan Anlaniksi - An lan (安澜) kun merkitsee ”pariskuntaa”.
Monet kiinalaispariskunnat haluavatkin kuvauttaa itsensä Anlanin kaiteisiin nojailemassa, sillä kertoohan sillan syntytarina jotain ikiaikaista miesten ja vaimojen yhteisestä puurtamisesta paremman tulevaisuuden eteen.

Dujiangyanin kastelulaitosta ympäröi laaja puisto, jonka nähtäyydet ja reitit on asianmukaisesti viitoitettu. Tosin ulkomaankielisissä opastauluissa on kiusallisen paljon melko yhdentekeviä jaarituksia, mutta kaikkineen paikka mitä mainioin koko perheen virkistyskohde.

Zhang Daoling toi taolaisuuden Qingcheng-vuorelle

Toinen Dujiangyanin turistihoukutuksista on Qingcheng-vuori. Qingcheng (青城) tarkoittaa "vihreää kaupunkia", ja vuori onkin nimensä mukaisesti puuston ja kasvillisuuden peittämä ikivihreä keidas. Qingcheng mainitaan yhtenä taolaisuuden syntysijoista, ja vuorella sijaitsevia sichuanislaistyyliin rakennettuja temppeleitä verrataan usein taolaisuuden kaikkein pyhimmän, eli Hubein maakunnan Wudang-vuoren temppeleihin.
Qingcheng on todellinen rauhan tyyssija, ehkä sen vuoksi, että kaikessa vehreydessään se tuntuu kietovan kävijän sananmukaisesti luonnon syliin. Vuoren korkein kohta, Laoxiao huippu kohoaa 1260 metrin korkeuteen.

Aikakirjojen mukaan yksi taolaisuuden alkuaikojen mestareista, erakko ja shamaani Zhang Daoling perusti näillä seuduilla taolaisen Tianshi Dao, eli "Taivaalliset mestarit" sektin Itäisen Han-dynastian aikaan, vuoden 140 paikkeilla. Taolaisen uskonnon syntyhistoria liittyy hyvin tiiviisti kiinalaisen shamanismin ja alkemian perinteeseen, ja Qingcheng vuorella kasvaakin itsensä Zhang Daolingin istuttamaksi kehuttu gingko-puu.
Gingko, eli neidonhiuspuu on yksi kiinalaisen lääketieteen raaka-aineista ja alkemistien salaisen elämänvoiman lähteeksi tunnustama voimakasvi. Kasvitieteilijät niin ulkomailla kuin Kiinassakin ovat päätelleet, että Qingcheng-vuori saattaa olla se ainoa paikka maailmassa, missä gingko puut olisivat selvinneet jääkauden mullistuksista. Tästä johtuen kaikki maailmassa nykyisin kasvavat neidonhiuspuut ovat siis sukua Qingcheng-vuoren gingkoille. Tuo Zhang Daolingin erakkoluolansa viereen istuttama, lähes 2000 vuoden ikään ehtinyt ja läpimitaltaan yli kaksimetrinen"kaikkien gingko-puiden emo" on edelleen yksi vuoren vetonauloista.

---

Sekä Dujiangyanin kastelulaitos että Qingcheng-vuori kuuluvat Unescon maailman kulttuuriperinnön listalle.
Chengdusta pääsee Dujiangyaniin moottoritietä autoillen reilussa puolessa tunnissa, ja jos on menossa esimerkiksi Sichuanin ykkösmatkakohteisiin kuuluvaan Jiuzhaigouhun, niin Dujiangyan on sopivasti reitin varrella. Myös tavalliset reittiliikenteen bussit kulkevat Chengdun ja Duajiangyanin väliä tiuhaan - moottoritietä kiitävä pikavuoro viipyy matkalla noin tunnin ja hitaammat reitit vievät pari tuntia. Jos mielit osallistua kiinalaiselle valmismatkalle niin Chengdun hotelleista kannattaa kysellä matkatoimistojen pakettiratkaisuja.