Junalla Kiinaan

Junamatka halki Venäjän aina Kiinaan asti on kokemisen arvoinen seikkailu. Juna kulkee pitkin Trans-Siperiaa, eli Siperian rataa, joka on maailman pisin rautatie ja se ylittää kahdeksan aikavyöhykettä reilun 9000 kilometrin matkan aikana. Tässä matkassa matkanteko on itse määränpäätä tärkeämpi.

Junaan voi hypätä Helsingistä, kunhan on ensiksi hankkinut vaadittavat viisumit. Matkaa varten tarvitaan Venäjän, Mongolian ja Kiinan viisumi, eikä niiden hankkimista kannata jättää viime tippaan. Viisumit saa anottua maiden konsulaateista. Konsulaattien kotisivut tarjoavat tiedon siitä mitä todistuksia ja liitteitä viisumihakemukseen vaaditaan.

Siperian junalla voi matkata kolmea eri reittiä. Kolme vuotta sitten matkan tehnyt Johanna Sauna-aho matkasi Trans-Mongolian junalla.

-Lähdin Helsingistä junalla ja ensimmäinen pysähdys oli Moskovassa, jossa viivyin päivän verran. Moskovasta jatkoin matkaa Irkutskiin Baikal-järvelle ja siellä viivyin kolme päivää. Sieltä jatkoin eteenpäin Mongoliaan Ulan Batoriin. Kävin myös Mongolian maaseudulla ja sitten päädyin lopuksi Beijingiin Kiinaan.

Perinteinen Trans-Siperian juna puskuttaa Moskovasta Vladivostokiin. Trans-Manchuria taas kiertää Irkutskin kautta Beijingiin. Matkalle myy valmispaketteja muun muassa suomalainen matkatoimisto Traveller, ja aina on mahdollista matkustaa omatoimisesti. 17 päivän pakettimatkaan sisältyvät junaliput, opastettuja retkiä, majoitukset hotelleissa, paluulento Beijingistä. Opastetun pakettimatkan hinnaksi muodostuu noin 3500 euroa. 11 päivän omatoimisten matkojen hinnat ovat noin puolet opastettujen matkojen hinnoista.

Pelkät junamatkat, joihin ei siis sisälly esimerkiksi hotelliyöpymisiä ovat tietysti halvempia kuin valmiiksi suunnitellut matkat. Pelkkien junamatkojen hinnat pyörivät tuhannen euron molemmin puolin. Junaliput on myös mahdollista hankkia Venäjän puolelta, jolloin matkaaja säästää sievoisen summan junalippujen hinnoissa.

Turvallista matkaa

Matkustamista yksin ei kannata arastella. Junasta löytyy varmasti muitakin matkaajia, joiden kanssa voi jakaa kokemuksia ja iloita näkemästään. Johanna kannustaa yksin matkaavia tarttumaan toimeen.

-Matkalle voi totta kai lähteä yksin. Minua mietitytti etukäteen junassa matkustaminen, mutta junat ovat tosi turvallisia. Jokaisessa vaunussa oli kaksi vaunuemäntää ja kaikki omat hytin ovet sai lukkoon. Eli turvallisuuden kanssa ei ollu tongelmia. Suurin osa matkustajista oli eläkeläisiä, että kyseessä ei ollut vaarallinen seikkailu vaan se oli leppoisaa matkantekoa.

Junan kulkiessa raiteilla se ylittää kahdeksan aikavyöhykettä, jotka lentomatkustajalle tuntuvat raskailta, mutta junassa matkustavan ajantajuun ja rytmiin ne eivät vaikuta.

-Aikavyöhykkeet vaihtuvat pikkuhiljaa, yksi tai kaksi vyöhykettä päivässä. Vyöhykkeiden ylitys sujui huomaamatta, eikä aikaeroa edes miettinyt. Hämmentävämpää oli se, kun kaikilla asemilla Venäjällä käytettiin Moskovan aikaa. Asemilla käytettiin siis Moskovan aikaa, vaikka kello olisi ollut todellisuudessa viisi tuntia enemmän.

Oikea asenne on onnistuneen matkan perusta

Junan pysähtyessä asemille tarjoutuu matkustajalle mahdollisuus ostaa syötävää tai juotavaa. Johannan mukaan aikataulut eivät ole niin tiukkoja, että esimerkiksi junan vaihdot aiheuttaisivat ongelmia. Hän kuitenkin muistelee tapausta Itä-Siperian asemalla, kun juna pysähtyi asemalle puoleksi tunniksi.

-Asemalla norjalaistyttö hyppäsi junasta pois ja lähti katselmaan miltä asemalla näyttää ja olisiko siellä jotakin ostettavaa. Kävikin niin, että hänen yrittäessa tulla takaisin junaan oli meidän junan ja aseman väliin tullut raiteille toinen juna. Pienellä asemalla ei tietenkään ollut ali- tai ylikulkuja, niin hän ei enää päässyt takaisin junaan. Hän jahtasi taksilla sitten junaa ja koetti päästä kyytiin ennen Mongolian rajaa.

Johanna kuitenkin kertoo, että hänen matkansa sujui ilman suurempia ongelmia ja usein onkin omasta asenteesta ja toiminnasta kiinni tuleeko ongelmia vai ei.

-Totta kai kaikkea voi sattua. Esimerkiksi Irkutskissa yksi espanjalainen joutui hakatuksi ilmeisesti vaan sen vuoksi, että oli ulkomaalainen. Se on tuuristakin kiinni, että mitä matkalla sattuu kohdalle. Itselleni sattui niin, että tulin Mongoliassa kipeäksi, eikä siellä ei ollut kunnon lääkäriä saatavilla. Se oli välillä jopa pelottavaakin. Tiesin, että olen aika huonossa kunnossa ja pian pitäisi kuitenkin selvitä junaan ja matkustaa vuorokausi Kiinaan.

10 000 kilometriä kokemuksia

Käyttipä matkaaja sitten mitä tahansa kolmesta mahdollisesta junareitistä määränpään saavuttaminen on uskomattoman hieno tunne. Beijingin lähestyessä koko matkan laajuus alkoi hahmottua myös Johannalle.

-Se oli todella mahtava tunne, kun vihdoin saavuin Beijingiin ja tajusin, että nyt on takana kymmenen tuhatta kilometriä raiteita. Sen kuinka kulttuurit vähitellen muuttuvat matkan aikana näkee hyvin. Moskova on mielestäni laatikkokaupunki, ja Beijing taas on jotain ihan muuta.

Eräs hienoimmista kokemuksista, jonka Johanna matkalla koki tapahtui Mongolian maaseudulla, paikassa jonka kansa on Johannan mukaan hyvin yhteisöllistä ja ystävällistä.

-Ihmiset maaseudulla pitävät aina jurttiensa ovet auki. Jos matkalainen sattuu poikkeamaan jurttaan niin hänet majoitetaan sinne ja jurtan asukkaat lähtevät itse pois. Asukkaat kuitenkin jättävät vieraalle niin paljon ruokaa ja juomaa mitä hän pysähdyksensä aikana mahdollisesti tarvitsee.

Matkan päätteeksi Johanna lensi Beijingistä Suomeen. Yhtä kokemusta rikkaampana.