Kierros maailman työpajassa

Tamperelaisen Sirpa Kiviharjun ensimmäinen matka Kiinaan ei ollut kaikkein tyypillisin. Kiviharju kiersi kahdeksassa tehtaassa Kiinan itärannikkolla vuoden 2007 lopulla. Hän oli tuolloin töissä yrityksessä, jossa kehitettiin omaa toimistotuotteiden tuotemerkkiä Pohjoismaihin ja Baltiaan. Yrityksen tuotteet valmistettiin Kauko-idässä, pääosin Kiinassa.

- Kyse ei ollut lomamatkasta eikä ihan perinteisestä työmatkastakaan, sillä siihen sisältyi monenlaista antia. Matka aloitettiin Bangkokista, jossa tehdyn alustavan työn jälkeen menimme kolmipäiväisille messuille Shanghaihin. Messujen myötä kävimme sitten lähiympäristössä tutustumassa kahdeksaan eri tehtaaseen. Arvioisin, että matkaa kertyi bussilla noin 1000-1500 kilometriä.

Kiviharjun kiinnostus Kiinaa eli "suurta tuntematonta" kohtaan oli herännyt jo aikaisemmin, mutta varsinaisesti maa tuli tutuksi työn kautta. Tuotteiden valmistus Kiinassa alkoi kolmisen vuotta sitten, ja Kiviharjun toimenkuvaan kuului tuotteiden kehittämiseen, valmistukseen ja logistiikkaan liittyviä asioita. Tarkastusmatkalle kiinalaistehtaisiin lähti hänen lisäksi yksi edustaja muista Pohjoismaista sekä Eestistä. Shanghaissa joukon jatkoksi liittyi yrityksen Kiinan toimistosta sihteeri, joka toimi myös tulkkina.

- Tämän tehdaskierroksen perusajatus oli se, että halusimme tutustua yhteistyötehtaidemme toimivaan johtoon ja työolosuhteisiin. Eli kyse oli jonkinlaisesta monitoroinnista. Meillähän oli siellä jo yhteistyöagentuuri, jonka kanssa oli jatkuva sopimus tarkkailusta ja tuotteiden laadunvalvonnasta. Tehdaskierroksessa oli mukana henkilökohtainen aspekti, sillä me halusimme myös itse nähdä nämä tehtaat.

Kaikki kahdeksan tehdasta sijaitsivat Zhejiangin maakunnassa Kiinan itärannikolla. Tehtaita oli sellaisissa isommissa kaupungeissa kuin Hangzhou ja Yayao, mutta matkan varrella poikettiin pienempiin kyliin. Kiinassa tuli vastaan vanhan ajan patruuna-meininkiä nykyaikaisissa puitteissa. Sirpa Kiviharju kertoo, että useimmissa tehtaissa työntekijät olivat oman kylän väkeä.

- Kaikkein positiivisimmat mielikuvat jäi tehtaista, joissa johto tunsi pääosan henkilökunnastaan nimeltä, vaikka heitä saattoi olla kahdesta viiteensataan. Eli he olivat kasvaneet yhdessä ja kaikki työntekijät tulivat läheltä. Se yhteenkuuluvuus ja henkilökunnan hyvinvointi oli kyllä luettavissa heidän kasvoiltaan. Nämä meidän kanssa yhteistyötä tehneet tehtaat olivat pääosin tällaisia.

Hurja kasvu teki vaikutuksen

Kiinaa sanotaan maailman työpajaksi, sillä yritykset ovat halpojen kustannusten vuoksi siirtäneet sinne tuotantoaan. Yleinen käsitys on usein se, että tuotteita teetetään Kiinassa työntekijöistä, ympäristöstä ja lainsäädännöstä piittaamatta. Sirpa Kiviharju on tehnyt vastaavia tarkastusmatkoja Euroopassa, ja hänen mukaan täkälaisen ja kiinalaisen työkulttuurin välillä on eroja.

- Suurin ero on siinä, että ihmistyövoimaa käytetään kiinalaistehtailla huomattavasti enemmän, vaikkakin käytössä on myös uusia koneita ja laitteita. Voisin ajatella, että jos Euroopassa yhtä konetta kohden on yleensä yksi ihminen, niin Kiinassa heitä on viisi.

- Kiinalaistehtaissa oli myös havaittavissa tietynlainen järjestelmällisyys ja koulumaisuus. Kellon soidessa kaikki menivät ruokailemaan parijonossa, sillä työntekijöitä oli paljon ja kaikki halusivat jonkinlaisen levon ruokatunnin aikana. Kyllähän muillakin tehtailla kello soi, kun on kahvitauko, mutta jollain lailla siirtymiset oli paljon järjestelmällisempiä kuin muulla. Mutta muuten työolosuhteissa en havainnut mitään suurta ulkonaista eroa, vaan työvaatteet, kuulosuojaimet ja erilaiset naamarit oli käytössä.

Kiviharju myöntää odottaneensa, että ikäviä asioita pidettäisiin heidän katseiltaan piilossa. Vierailun kohteena olleissa tehtaissa valmistetaan tuotteita monille eri yrityksille, joten ongelmien peittely olisi kuitenkin hankalaa.

- Nämä tehtaat on niin valtavia ja tuottavat sellaisen määrän, että Suomen ja Pohjoismaiden yhteistilaus on niille kahden päivän työ vuodessa. Se osuus on siis tietyllä tapaa merkityksetön, vaikka meille kyse on vuoden tarpeesta. Kun näissä tehtaissa käy lähes päivittäin asiakasyrityksiä tutustumassa, niin mä näkisin, että olisi aikamoinen show pyörittää bisnestä ja samalla sitten esitellä jotain, mikä ei ole todellista. Kyllä mä uskoisin, että se mitä nähtiin oli totuudenmukaista.

On vaikea käsittää, että näin nopea kasvu on jossain päin maailmaa mahdollista.

- Sirpa Kiviharju

Ikäviä yllätyksiä ei tehtailla paljastunut, mutta kiinalaisyrittäjien taustat olivat sen sijaan kiintoisaa kuultavaa. Kiviharjun mieleen jäi erityisesti Yayaon kaupungin kynätehtaan johtaja, jolle kynien valmistus oli aluksi vain keino saada lisätienestejä.

-Hän on alkuperäiseltä koulutukseltaan lääkäri ja kirurgi. Ja koska palkka tuntui pieneltä, hän ryhtyi insinööriveljensä kanssa miettimään, mikä olisi sellainen yksinkertainen tuote, jota he pystyisivät valmistamaan vaikka pienessä pajassa. He päättivät alkaa tehdä kyniä, sillä niitähän kaikki tarvitsevat kaikki. Kun paja perustettiin kuusi vuotta sitten, oli mukana viisi työntekijää, ja meidän vieraillessamme tehtaassa siellä oli 900 ihmistä töissä kolmessa vuorossa. Tehdas ja heidän kapasiteettinsa valmistaa on laajentunut niin mielettömästi, että se teki suuren vaikutuksen. On vaikea käsittää, että näin nopea kasvu on jossain päin maailmaa mahdollista.

Aamuvoimistelua vuorella

Kynätehtailijan tarina valotti Kiviharjun mielestä kiinnostavalla tavalla elinolosuhteiden nopeaa muutosta Kiinassa. Kiinan kulttuuria ja kauppaa opiskellut Kiviharju kertoo, että asioiden mittasuhteet avautuvat vasta omien kokemusten kautta. Hän päättikin jo etukäteen, että ottaisi työn ohessa matkasta kaiken irti.

- Työpäivät matkoineen olivat pitkiä, mutta Kiinaan mennessäni päätin jo etukäteen, että nipistän yöunista niin paljon kuin mahdollista. Esimerkiksi Yayaossa meidän hotellia vastapäätä oli vuori, ja auringonnousun aikaan näin, että vuorelle päin käveli valtavasti ihmisiä. Niinpä vedin äkkiä lenkkarit jalkaan ja juoksin heidän peräänsä, ja pääsin sitten mukaan monenlaiseen aamuvoimisteluun. Vietin puolitoista tuntia eri tasoilla sitä vuorta ja menin vaan ryhmään mukaan tekemään mitä muutkin tekivät, ymmärtämättä kaikesta niin paljoa. En nyt sanoisi tunteneeni olevani yhtä niitten ihmisten kanssa, mutta tämäkin oli kokemus, jonka ehdottomasti halusin, päästä mukaan ryhmään aamuvoimistelemaan ryhmässä Kiinassa.

Kiviharju kertoo, että matkantekoon tehtaiden välillä sisältyi monenlaisia vaiheita. Välillä ongelmaksi muodostui polttoaineen säännöstely, sillä polttoainetta sai tietyissä kaupungeissa vain tiettyinä päivinä. Välillä taas lyhyeksi kaavailtu lounastauko venyi, kun ravintoloitsija toi pöytään ruokalajin toisensa jälkeen.

Kiviharju myöntää myös, ettei pelkokaan ollut kaukana bussin kiitäessä hurjaa vauhtia kauniiden maisemien halki.

- Liikennekäyttäytyminen ja -ruuhkat olivat aika hurjia ja pelottaviakin. Moottoritiellä oli neljä kaistaa ja siellä ajettiin myös sitä viidettä sivukaistaa, jota ei pitäisi käyttää. Meidän kiinalainen bussikuski ajoi ajoi aikamoista vauhtia sitä hyvin kapoista reunaa, että päästiin ajoissa lentokentälle. Osa meistä matkustajista teki siellä jo ristinmerkkejä, ja ajatettelimme, että ihan sama vaikka jäätäisiin lennolta, sillä me ei välttämättä päästä perille asti. Mutta meidän taitava kuskimme ajoi kovalla huudollaan säestäen vain tiukasti eteenpäin eikä paljon kuullut meidän huutojamme.

Kalligrafiatöistä pitävä Kiviharju yritti löytää myös kiinalaistyylisiä kortteja, joita voisi lähettää ystäville. Yayaon tavarataloissa oli tarjolla vain amerikkalaistyylisiä syntymäpäiväkortteja, mutta lopulta eräästä kivijalkakaupasta löytyi kauniisti koristeltuja, punaisia lahjapusseja. Yhteisen kielen puuttuessa kaupanteko sujui käsimerkein, ja myyjien kummastelevat ilmeet saivat Kiviharjun uteliaaksi tietämään pussien merkityksen.

- Palasin takaisin hotellille, jossa ennen neuvottelujen alkua kysyin tältä paikallisen kynätehtaan johtajalta, että voisitko kääntää mitä tässä pussissa lukee ja mihin tarkoitukseen tämä on tarkoitettu. Hän sanoi, että miksi sä olet tällaisia ostanut, ja jatkoi, että itse asiassa nämä pussukat on tarkoitettu vähän niin kuin köyhäinavuksi, koska eläketurva ei välttämättä ole Kiinassa kovin hyvä. Kun joku jää eläkkeelle, niin pussiin laitetaan roponen ja annetaan sitten kyseiselle henkilölle, toivottaen mahdollisimman pitkää ikää. Pussissa luki yksinkertaisesti, että "voi hyvin ja toivottavasti saat elää pitkään". Lause ja tarkoitus oli sinänsä äärimmäisen kauniita, joten mä käytin kyllä näitä pusseja lähettäessäni ystävilleni joulukirjeitä!

Huolesta helpotukseen

Kiviharjun mukaan tarkastumatka kiinalaisiin tehtaisiin oli kaiken kaikkiaan myönteinen ja tarpeellinen kokemus. Kun huomautettavaa ei yhteistyötehtailla ilmennyt, kääntyivät varautuneet odotukset helpotukseksi koko ryhmän osalta.

- Kun kävimme palautekeskustelua tästä tehdasvierailusta, niin meitä kaikkia pohjoismaalaisia yhdisti se, että mielikuvat olivat ennen matkaa ollut epäilevämpiä. En ollut siksi ainoa, joka tulikin sieltä paljon paremmin mielin takaisin kuin oletti tulevansa.

Artikkeli julkaistu alunperin 6.3.2009