Ningbo – tyynien aaltojen kaupunki

Zhejiangin maakunnassa, Kiinan itärannikolla sijaitseva Ningbo, eli “tyynien aaltojen kaupunki” tunnetaan ennen kaikkea satamakaupunkina. Jo Tang-dynastian aikaan (618-907) Ningbo oli Yangzhoun ja Guangzhoun ohella yksi merkittävimmistä kiinalaissatamista, ja Song-kaudella (960-1279) se oli koko maan ulkomaankaupan keskus. Paljon myöhemmin, ensimmäisen oopiumisodan päättyessä vuonna 1842 ulkovaltojen ja Kiinan välille solmitun Nanjingin sopimuksen myötä Ningbosta tuli yksi viidestä kansainväliselle kaupalle avoinna olevasta satamasta. Sodan aikana Ningbo oli brittien hallintoaluetta. Kaupankäynnin perinteitä on pidetty yllä, ja tänä päivänä Ningbon kautta lähtee edelleen maailmalle konttikaupalla kulutustavaroita, elektroniikkaa ja tekstiilejä. Satamakaupungin edut ja kansainvälinen maine ovat houkutelleet Ningboon myös huomattavan paljon ulkomaisia yrityksiä.

Ningbo on kuitenkin paljon enemmän kuin satamansa. Sieltä löytyy muun muassa yhden Kiinan varhaisimman kivikautisen sivilisaation, Hemudu-kulttuurin alkukoti. Hemudu-kulttuuriin voi tutustua 20 kilometriä nykyisen Ningbon kaupungin ulkopuolella sijaitsevassa Yuyaossa, jossa tehtyjen kaivausten vanhimmat kerrostumat ovat noin 7000 vuoden ikäisiä.

Buddhalaista perinnettä

Ningbon historia liittyy tiiviisti myös buddhalaisuuden perinteeseen. Vuonna 282 rakennettu Asoka-temppeli on yksi buddhalaisuuden virallisista keskuksista Kiinassa. Asoka-temppeli on kuuluisa dagobasta, jossa säilytetään buddhalaisuuden perustajan, Sakyamunin pyhäinjäännöksiä. Toinen merkittävä buddhalainen temppeli Ningbossa on pohjoisen Song-dynastian aikaan (960-1127) rakennettu Baoguo. Sen erikoisuutena mainitaan usein mahtava halli, jonka sisään ei historian mittaan kuulemma yksikään lintu ole tehnyt pesää, eikä sieltä vielä ole koskaan tarvinnut siivota pölyä tai hämähäkinseittejä.

Kiinnostava kirjasto

[img_assist|nid=60691|title=Tianyi on Kiinan vanhin yksityinen kirjasto|desc=CNS|link=popup|align=right|width=1480|height=112] Ningbon varsinainen kulttuurihistoriallinen vetonaula on kuitenkin Kiinan vanhin yksityinen kirjasto, Tianyi-paviljonki ja sen museo. Tianyi sijaitsee viehättävän Yuehun, eli “kuujärven” maisemissa, ja sen saleista löytyy nykyisin 300 000 teoksen kokoelma kiinalaista kirjoitettua historiaa. Noin 80 000 teoksen katsotaan oleva historiallisesti erittäin arvokkaita.

Tianyi-kirjaston perusti vuonna 1561 Ming-kauden (1368-1644) virkamies Fan Qing, joka oli intohimoinen libristi ja keräili ahkeraan mm. konfutselaisuuden klassikoita, harvinaisia paikallishistoriikkeja ja jopa virkamiestutkintojen osallistujalistoja. Fan Qingin perhe noudatti ankaraa sääntöä, jonka mukaan kukaan perheenjäsen ei voinut vaatia yhtäkään kirjaa itselleen, eikä saanut edes viedä teoksia ulos kirjastosta. Kukaan ulkopuolinen, eivätkä muuten edes Fanin perheen naiset päässeet käsiksi kirjoihin, niin tiukasti perhe varjeli yksityisomaisuuttaan.

Fan Qingin kuollessa kirjaston kokoelmiin oli karttunut yli 70 000 teosta, tosin aikojen saatossa suurin osa kokoelmasta kulkeutui muualle tai tuhoutui. Teoksia on sittemmin haalittu talteen, ja nykyisin kirjaston kokoelma onkin tutkijoiden ja asiantuntijoiden aarreaitta.

Vuoria ja järviä

Jos kirjasto ei kuulosta kiinnostavalta käyntikohteelta, niin Ningbossa voi nauttia myös ulkoilusta ja luonnon kauneudesta. Kaupungin eteläpuolella on koko Zhejiangin maakunnan suurin makean veden järvi, Dongqian, jota paikalliset kehuvat kotiseuturakkaasti sanomalla sen olevan neljä kertaa isomman kuin monin verroin kuuluisamman Hangzhoun Länsijärven. Vehreiden vuorten lempeässä syleilyssä lepäävä järvi onkin ningbolaisten suosima vapaa-ajankohde numero yksi. Myös Siming ja Taihe-vuoret houkuttelevat turisteja ja kaupungin menoon kyllästyneitä paikallisia reippailuun luonnon helmassa. Vuorilla kiipeilyä kaihtavat ja totaalista rentoutusta kaipaavat saattavat matkustaa 80 kilometriä kaupungista pohjoiseen vain pulahtaakseen Nanxin kuuluisiin kuumiin lähteisiin.