Pyörän satulassa 100 päivää
Suomessa ja Pohjoismaissa ulkoilu on varsin suosittua, luonto ja maastot kutsuvat ihmisiä lenkkipoluille ja löytämään liikkumisen ilon. On myös heitä, jotka haluavat koetella rajojaan, löytää jotakin uutta liikkumisen parista. Daniel Herstedt on yksi heistä.
Haastattelimme Daniel Herstedtiä, kun hänen tekemästään rohkeasta 100 päivän pyöräilymatkasta oli kulunut yli kaksi ja puoli vuotta. Kaikki muistot olivat silti hyvin elävänä hänen mielessään.
Eroon stressaavasta arjesta
Daniel Herstedt on kolmekymppinen mies Malmöstä Ruotsista, joka päätti aloittaa seikkailun. Hän pyöräili 100 päivän ajan Kiinassa ja Vietnamissa. Päätös syntyi, kun hän oli uransa huipulla ja kyllästyi rutiineihin eikä tuntenut olevansa tyytyväinen elämäntilanteeseensa. Mikä saa miehen mullistamaan elämänsä ja polkemaan tuhansia kilometrejä?
-Olin äärimmäisen stressaantunut työtilanteestani, mutta myös hivenen kyllästynyt arkipäiväisiin asioihin, kuten heräämään samaan aikaan joka aamu, ostamaan ruokatarvikkeet samasta kaupasta. Halusin vain tauon tuosta kaikesta. Halusin tauon rutiineista, ja erikoinen matka pyörällä eksoottisten maiden halki oli juurikin sitä.
Erikoisuuden tavoittelussa Daniel onnistuikin hyvin. Irtisanoutuminen säännöllisestä päivätyöstä, ilman tietoa tulevasta on päätös, joka ei synny hetkessä. Danielille irtisanoutuminen töistä oli suorastaan helpotus.
-Irtisanoutumisen jälkeen oloni oli todella hyvä. Olin hyvin onnellinen enkä oikeastaan välittänyt siitä, mitä seuraavaksi tapahtuisi. Olin todella innostunut suunnittelemastani matkasta. Sillä hetkellä en ollut huolissani siitä, mitä tapahtuisi matkan jälkeen.
Muutokset koetaan usein pelottavina asioina etenkin, kun ei ole tietoa tulevasta. Pakan sekoittamisessa on kuitenkin hyviä puolia, asiat löytävät paikkansa ja elämän tärkeysjärjestys korjaantuu. Joskus on pakko tehdä jotakin ihan vain itselleen. Entäpä sitten läheiset, mihin tässä kuviossa perhe asettuu?
-Aluksi, kun kerroin heille matkastani, he ajattelivat, että olen järjiltäni. Ajatus matkaamisesta pyörällä maissa, joissa en ollut aiemmin käynyt, tuntui heistä hullulta. Valitsin sanani huolella ja uskon, että lopuksi vakuutin heidät siitä, että tämä oli jotakin mitä halusin tehdä.
Fysiikka kuntoon ja alle kunnon välineet
-Se vaihtelee paljon sen mukaan millaisen pyöräretken haluat tehdä. Minun tekemäni matka vaatii tietysti hyvää peruskuntoa. Mutta sinun ei tarvitse olla äärimmäisen hyvässä kunnossa, koska voit aloittaa hitaasti. Itse aloitin hyvin hitaasti, poljin aluksi lyhyempiä matkoja. Eli aloitat vaan hitaasti ja kestävyytesi kasvaa nopeasti. Matka ei vaadi triathlonistin kuntoa. Tällaisilla matkoilla tärkeintä on pitää hauskaa, pitää muistaa nauttia!
Pyöräily vaatii polkijan lisäksi myös paljon välineeltä. Miten monta kertaa sinun pyöräsi kumit puhkesivat?
-Ihme kyllä minulla ei ollut ainoatakaan rengasrikkoa, ja pyöräilin sentään yli 3500 kilometriä. Pyöräilimme mukulakivillä ja sorateillä joissa oli hyvin teräviä kiviä, joten olen onnekas, kun renkaani eivät puhjenneet. Valittavana on tietysti hurja määrä erilaisia renkaita, omani olivat pistosuojatut.
Matkakohteen helppo valinta
Matkailussa tärkeää on nähdä ja kokea kaikkea mitä matkakohteella on tarjota. Danielin tapauksessa, kun kyseessä oli seikkailu, näkeminen ja kokeminen oli miehelle ensisijaisen tärkeää. Mikä sitten innosti sinua valitsemaan matkavälineeksi pyörän, eikä vaikkapa autoa?
-Minusta se on hyvä tapa matkustaa, silloin koet paljon enemmän kuin tavallisesti matkustaessasi. Tätä ei voi verrata autoreissuun, koska liikkuessasi pyörällä pääset hyvin lähelle ihmisiä. Ensinnäkin ihmiset säälivät sinua, he pitävät sinusta huolen ja he kutsuvat sinut kotiinsa. Minusta matkustaminen on juuri sitä, maan näkemistä, mutta myös tutustumista ihmisiin.
Danielin vanhemmat olivat hämmästyksissään, kun hän ilmoitti pyöräilevänsä maassa, jossa ei ole aiemmin käynyt. Miten päädyit pyöräilemään Vietnamista Kiinaan?
-Helppo vastaus on, että en ollut koskaan käynyt kummassakaan maassa. Olen kuitenkin aina halunnut päästä näihin maihin. Kiina on maa, josta olen viimeisten vuosien ajan kuullut yhä enemmän ja se on kiehtonut minua. Valtiot ovat vierekkäin, joten Vietnamista pääsee helposti Kiinaan pyörällä.
Matka prosessina, vaikeuksien kautta voittoon
-Matkalla oli muutama pelottava hetki, mutta etenkin yksi jäi mieleeni. Olin silloin matkalla kuuluisaan solaan. Olin ajatellut hieman vaeltaa siellä, mutta koska oli liikkeellä polkien päätin pyöräillä siellä. Alueen maasto oli varsin haastavaa, sillä siellä oli jäätiköitä ja jyrkkiä nousuja. Kun olin pyöräillyt lähes 200 kilometriä, tuli vastaani valtava maanvyörymä, mikä peitti koko tien. Koska siellä ei ole tieverkostoa, minulla oli kaksi vaihtoehtoa kääntyä takaisin tai yrittää kiivetä maanvyörymän ylitse.
Daniel päätyi kiipeämään maanvyörykohdan ylitse. Hän joutui tekemään sen useaan kertaan, sillä kaikkia varusteita ja pyörää ei saanut kohdasta yli kerralla. Tilanne oli hengenvaarallinen, ja jälkeenpäin hän todennut toimineensa hieman typerästi.
-Ensimmäinen sana, joka tulee mieleen on monimuotoisuus. Erot itäisen, läntisen, pohjoisen ja eteläisen Kiinan välillä ovat suuret. Kiina on myös hyvin kiehtova valtio, ympäristö ja vuoret Lounais-Kiinassa ovat todella kauniita ja lumoavia. En ole ikinä elämässäni nähnyt mitään niin kaunista. Kolmas mieleeni tuleva sana on vieraanvaraisuus. Ihmiset olivat ystävällisiä ja he avasivat minulle kotiensa ovet. Joka päivä, kun tapasin jonkun sain kutsun heidän kotiinsa ja he olivat hyvin avuliaita. He saattoivat ajaa 10 kilometriä vain näyttääkseen minulle paremman ja nopeamman reitin.
Danielin matkaa oli mahdollista seurata hänen ylläpitämän blogin kautta. Myöhemmin palattuaan matkaltaan hän kirjoitti aiheesta kirjan nimeltä 100 days on a bicycle. Suosittu kirja pohjautui blogikirjoituksiin, syventäen eri sattumia ja tapahtumia sekä kertoen sen miten matka vaikutti Danieliin itseensä.
