Qingdao on olutta, rantaa ja saksalaisia taloja

Kiinan itärannikolla sijaitseva Qingdao tuli varmasti monelle tutuksi yhtenä olympia-kaupunkina, kun taas Kiinan kävijöille kaupungin nimi tuo huulille huurteisen maun - Qingdao kun tunnetaan yhtälailla oluestaan Tsingtaosta. Shandongin provinssissa sijaitseva Qingdao on erinomainen viikonloppukohde, jos haluaa yhtäaikaa rentoutua, nautiskella hyvästä ruoasta ja juomasta, tai nähdä temppeleiden ja dynastiahautojen sijasta toisenlaista Kiinaa.

Qingdao on vehreä, lämmin ja “ihmisenkokoinen kaupunki” rakennustyylinsä ja populaationsa (1,6 miljoonaa) puolesta. Historia on jättänyt oman merkittävän leimansa kaupunkiin; Saksan keisari
Wilhelm II taivutteli manchu-hallinnon antamaan kaupungin hallintaansa v. 1898, ja se pysyikin Saksan siirtomaana aina vuoteen 1914, jolloin japanilaiset marssivat kaupunkiin. Saksalaisesta ajasta muistetaan yleensä ensisijaisesti ja varsin luonnollisesti Tsingtao-panimon perustaminen v. 1903. Saksalaiset toivat kuitenkin oluenpanotaitonsa lisäksi kaupunkiin myös rakennustyylinsä, sähkövalon sekä yliopiston.

Matka Qingdaoon ja takaisin

Qingdaoon pääsee kätevästi esim. Beijingistä uudella express-junalla, joka taittaa matkan vain n. kuudessa tunnissa. Rautatieasema on aivan keskustan tuntumassa, joten juna on kaiken kaikkiaan paras vaihtoehto. Qingdaoon tosin lennetään myös useita suoria lentoja Kiinan suurimmista kaupungeista, ja n. 30 km päässä keskustasta sijaitseva lentokenttä on melko hyvin toimiva sekä moderni.

Itse kaupungissa on helppo kulkea, sillä varsinkin ”vanhassa kaupungissa” on mukava kävellä pitkin kujia, eivätkä välimatkat ole pitkiä. Kaupungissa on myös modernimpi kaupallinen keskus, joka sijaitse vanhasta kaupungista itään.

Qingdaossa on näkemisen arvoisia ja kohtuuhintaisia hostelleja sekä hotelleja -tosin olympialaiset saattoivat nostaa hintoja ainakin tilapäisesti. Itse olen majaillut Qingdao Old Observatory hostellissa, joka on nimensä mukaisesti vanha observatorio. Se sijaitsee yhdellä vanhan keskustan vehreistä kukkuloista ja sieltä on upeat näköalat ympäri kaupunkia. Toinen hyvä yöpymisvaihtoehto on Zhanqiao hotel aivan rannan tuntumassa. Hotellirakennus ajoittuu viime vuosisadan vaihteeseen, joten huoneet ovat korkeita ja varustettu erinomaisella merellisellä näköalalla. Itse Sun Yat-sen majaili siellä v. 1912.

Talot kuin baijerilaisesta sadusta

Qingdaossa unohtaa välillä, missä maanosassa sitä oikein onkaan. Eurooppalaistyyliset, hieman ränsistyneet talot ja kujat hämäävät sen verran, että aika ajoin täytyy suunnata katujen ruokamarkkinoille, jotta muistaa olevansa Kiinassa. Qingdaossa aika kuluu mukavasti harhaillessa kujia pitkin, mutta löytyy sieltä toki nähtävyyksiäkin. Tunnetuin niistä lienee Qingdaon ”laituri”, joka löytyy myös Tsingtao-pullojen etiketeistä. Laituri, jonka päässä tönöttää kiinalaistyyppinen rakennus, on yleensä tupaten täynnä turisteja, eikä se muutenkaan ole mielestäni Qingdaon kiehtovin nähtävyys.

Toista maata taas on Qingdao Ying Bingguan eli entinen Saksan kuvernöörin residenssi. Hulppea jugend-tyylinen talo v. 1903 on kuin suoraan baijerilaisesta sadusta, ja tarina kertoo, että myös sen rakennuskustannukset olivat satumaiset. Kun keisari Wilhelm II sai talosta laskun, sai tuhlaileva kuvernööri lähteä niin Kiinasta kuin keisarin palveluksestakin. Myöhemmin v. 1957 myös Mao lomaili talossa perheineen ja hän johti siellä myös keskuskomitean politbyroon kokousta, johon osallistuivat mm. Deng Xiaoping, Zhou Enlai ja Liu Shaoqi.

Toinen vierailemisen arvoinen paikka on linnamainen Huashi Lou, joka oli alunperin venäläisen aristokraatin koti ja sittemmin saksalaisen kuvernöörin lepopaikka. Paikalliset kutsuvat rakennusta ”Chiang Kaishekin” rakennukseksi, sillä generalissimo majaili siellä salaisesti v. 1947.

Olutta ja rantaleijonia

Qingdao on kiinalaisten keskuudessa suosittu rantalomakohde kuusine numeroituine rantoineen, mutta itse en tohtisi mennä uimaan siellä. Meri Qingdaon edustalla on melko saastunut ja monet rannoista ovat kivikkoisia. Se ei toki paikallisia rantaleijonia haittaa, ja rantaviiva pitkin on mukava kävellä ilman veteen pulahtamistakin. Jos tuuri käy niin voi osua rannalle aikaan, jolloin kymmenet hääparit ottavat siellä hääkuviaan täplittäen rantaviivan mustavalkoiseksi kavalkadiksi. Jostain syystä paikalliset eivät ole vielä keksineet pistää ravintoloita tai baareja rannan tuntumaan, mikä on länsimaalaiselle matkailijalle lievä yllätys. Suurin osa esimerkiksi baareista sijoittuukin idempänä olevaan uuteen, moderniin keskustaan.

Rantakaupunkina Qingdao tarjoaa tietysti erinomaisia kala- ja äyriäisruokia, ja raaka-aineiden voi luottaa olevan sekä tuoreita että maukkaita. Jostain erikoisesta syystä paikalliset ovat mieltyneet kebabeihin, joita voi ostaa vierivieressä olevista ruokakojuista esimerkiksi vanhan kaupungin kaduilta. Ja sitten on tietenkin olut. Tsingtao-panimon sanotaan käyttävän läheisen Lao shan -vuoren mineraalipitoista vettä, mutta itse panimoon on hankala päästä tutustumaan osallistumatta matkatoimistojen järjestämille retkille. Tästä ei kuitenkaan kannata masentua, siilä oluesta nauttiminen saa kaupungissa vallan uusia muotoja. Qingdaossa nimittäin termi ”pussikalja” saa aivan uuden merkityksen, sillä sieltä täältä pikku kauppojen ja kioskien edestä tarkka matkailija voi löytää Tsingtaon oluttynnyrin, josta saa ostaa olutta muovipussiin pilkkahintaan. Olut on yllättävän raikasta ja hyvää, tuleehan se suoraan tynnyristä! Kannattaa ostaa pilli mukaan oluennauttimisen helpottamiseksi, minkä jälkeen voikin suunnata joko rannalle tai jollekin Qingdaon monista puistomaisista kukkuloista nauttimaan suolaisesta meri-ilmasta sekä kiireettömästä tunnelmasta.

Qingdaossa järjestetään vuosittain olutfestivaali elo-syyskuussa.

Artikkeli on julkaistu alunperin 28.11.2008