Selviytymisopas Kiinaan: Baarikärpäsenä Beijingin yössä

Minne?

Beijingissä on tiettyjä alueita, joihin kaikki baarit tuntuvat keskittyneen. Legendaarisin on varmasti kaupungin vanhin ulkomaalaisille tarkoitettu baarikatu Sanlitun, jossa vanhaan hyvään aikaan oli vieri vieressä juottoloita, jotka eivät kilpailleet yksilöllisyydellä vaan hinnoilla. Kauan sitten oli olemassa myös Sanlitunin eteläinen baarikatu, jonka baarit olivat vielä hieman halvempia, rähjäisempiä, rankempia ja monen mielestä niin paljon parempia.

Ajat kuitenkin muuttuvat ja jossain vaiheessa isot kihot tajusivat ulkomaalaisten ikuisen janon arvon. Ensiksi jyrän alle meni eteläinen katu, kylläkin uusien asuntojen tieltä, ja sitten koko Sanlitun ehostettiin ja kiillotettiin niin, että viimeinenkin persoonallisuuden ripe hävisi samoin kuin halvat hinnat. Samaiset kihot eivät voineet ymmärtää, että niin sanotusti dollareissa kylpevät länsimaalaiset voisivat olla halpojen hintojen ja rähjäisen särmikkyyden perään. Vastaavanlaisia, väkisin tehtyjä ”viileitä” baarialueita on sittemmin perustettu ympäri kaupunkia. Jotkut niistä ovat menestyneet ainakin osittain, kun taas joistain on tullut varsinaisia aavebaarikaupunkeja. Kannattaakin aina katsastaa läpi Beijingin englanninkieliset lehdet kuten City Weekend ja The Beijinger, jotka kertovat, missä oikeasti kannattaa olla. Beijingin baariskene kun on yhtä muuttuva ja uutuuksia rakastava kuin kaupunki itse.

Sinne!

Ehdottomia omia suosikkejani Beijingissä on Houhain baarialue, josta saattaa vieläkin löytää jopa paikallisia sekä erikoisia pikku paikkoja, jos vain jaksaa lähteä hieman sivukujille. Toinen lempikatuni on lähellä Houhaita sijaitseva vanha hutong Nanluoguxiang, jossa on kyllä alkanut näkyä huolestuttavia uudistamisen merkkejä. Joka tapauksessa Nanluo guxiangin baareissa olen kokenut parhaimpia Beijingin öitäni. Kymmenen neliön baareissa saattaa joskus olla loistavia amatöörisoittajia tai muuten vaan innostava tunnelma sekä hyviä drinkkejä. Monissa baareissa on kattoterasseja, joissa on laitettu vanhoja sohvia matalien talojen katoille. Siellä olenkin pariin otteeseen ihaillut auringonnousua Beijingin kattojen ylle drinkkilasi kädessä.

Baarithan ovat auki niin kauan kuin asiakkaita riittää, tosin henkilökunta on saattanut jo käydä nukkumaan kuka minnekin, ja se oikeus heille ilman muuta suotakoon. Joillain Sanlitunin klubeillakin on mahtavia kattoterasseja, joissa on monen mielestä kesän kuumimmat bileet. Jos mieli halajaa ennemminkin rokin räimettä ja metallin melankolisuutta, on hyvän paikan löytäminen hiukan vaikeampaa. Jotkut pikku baarit kyllä soittavat muutakin kuin imelää kantopoppia ja balladeja, ja Nanluo guxiangin pohjoispäässä on mahtava live-keikkapaikka. Se onkin niitä harvoja menomestoja, joissa pääsee bongaamaan yleensä näkymättömiä alakulttuureja edustavia kiinalaisnuoria. Loppujen lopuksi Beijingin yöstä löytyy jokaiselle jotakin aina rempallaan olevasta hutong -kuppilasta ja sliipatusta diskosta Kerry hotellin cocktailbaariin, jossa nautiskellaan singaporeslingejä samettisohvilla istuen, jazzin pehmeiden melodioiden hyväillessä korvia.

Mitä?

Viina on todellakin halpaa Kiinassa ja sekös saa suurimman osan länsimaalaisista riehaantumaan. Halvan ja epäilyttävän halvan välillä on kuitenkin vissi ero, johon kannattaa kiinnittää huomiota. Jos tuoppi Long island ice teetä maksaa kaksi euroa, niin viina ei varmasti ole ihan priimatavaraa. En ole koskaan kuuluut kenenkään joutuneen hengenvaaraan Beijingin halvan viinan vuoksi, mutta erittäin vakavia humalatiloja ja niiden seurauksia olen kyllä nähnyt. Ja ehkä kokenutkin... Ainakin omassa ystäväpiirissäni meille muotoutui hyvin nopeasti lista ”kielletyistä paikoista”, joihin ei enää mennä. Joskus ihminen todella yrittää oppia virheistään. Toisinaan olutkin tekee tepposet, koska se ei ole tehty niin puhtaista raaka-aineista tai sitä ei ole suodatettu kunnolla.

Muuten Kiina on oluen ystävien paratiisi, mutta siiderin litkijät ja viinisiepot joutuvat pettymään. Täytyy olla todella janoinen ja epätoivoinen korkatakseen kiinalaisen Great Wall -viinipullon! Baarit eivät muuten ole ainoita, jotka ovat auki läpi yön, sillä kaupoista saa vettä väkevämpää mihin kellon aikaan tahansa. Omat eväätkään eivät ole kiellettyjä monissa paikoissa, joten ihmiset saattavat tulla oman viinipullon kera jopa ravintolaan. Vapaasta alkoholi politiikasta kertoo myös se, kerran saimme venäläisestä ravintolasta nestemäisen ”doggybagin” kotiin kun olimme lähdössä, sillä meillä oli vielä paljon vodkaa ja appelsiinimehua jäljellä. Tarjoilijat vain antoivat meille juomat mukaan kanisterissa ja toivottivat ystävällisesti hyvää yötä.

Miten?

Taksi vie ja taksi tuo, Tsingtao kun juhlijaa liikuttaa. Eli takseja riittää onneksi lähes joka kolkkaan ja matkustaminen on myös niin halpaa, että samana iltana voi kokea kunnon rokkikeikan ja sen jälkeen suunnata toiselle puolelle kaupunkia teknoluolaan, jos vain huvittaa. Jostain syystä myös kiinan kieli sujuu laitamyönteisessä niin hyvin, ettei joudu kertaakaan toistamaan kuskille osoitteita. Beijingin taksit ovat kuitenkin kuuluja turvallisuudestaan, ja monet nukahtaneet juhlijat ovat heränneet omalla kotiovellaan kun on tullut laskun maksun aika.

Beijing on myös yksi maailman turvallisimmista suurkaupungeista naisten kannalta, ja missään muualla en olekaan uskaltanut kävellä yksin aamuneljältä hämäriä kujia pitkin. Järkeväähän se ei ole, mutta se todistaa, että Beijingin yöstä selviää tyhmempikin hengissä.

Artikkeli julkaistu aiemmin 18.11.2009.