Suurkaupungeista sanotaan usein, etteivät ne koskaan nuku. Baarikadut, modernit klubit ja karaokepalatsit vetävät yöperhosia puoleensa Beijingissäkin, ja suuri osa ulkomaalaisista vieraista löytää itsensä Sanlitunin jo kliiniseksi muuttuneelta baarikadulta. Jos kaupungin yöelämä olisi vain kiinalaisten varassa, se olisi varmasti kovin erilainen – ja kaupunki jopa nukkuisi välillä. Kiinalaiset kun ovat perinteisesti panostaneet enemmän ruokapuoleen ja sen ohessa juhlimiseen kuin baareihin. Mutta nykykiinalainen osaa toki vaihtaa vapaalle, ja sen hän tekee monelle suomalaisellekin niin tutulla tavalla.
Urbaanit nuoret kiinalaiset ovat tietenkin löytäneet tiensä myös diskoihin, jotka kilpailevat toistensa kanssa niin valojen häikäisevyydessä, äänenvoimakkuudessa kuin vähäpukuisten tyttöjen määrässä. Minunlaiseni, joka ei pahemmin käy klubeilla kotimaassakaan, saa kiinalaisissa diskoissa aikamoisen täräyksen kaikille aisteille. Joissain paikoissa on ollut musiikki niin kovaa, että vaikka olen pidellyt korviani tärykalvoni ovat kirjaimellisesti tuntuneen räjähtävän. Mutta kuten olen aiemmin kertonut, kiinalaiset pitävät äänestä. Ja ehkä minä olen vain ikäloppu, joka ei ymmärrä mistään mitään. Joka tapauksessa Beijingin klubit ovat mielenkiintoisia tapauksia. Kiinalaisnuoret tulevat sinne porukalla nauttimaan viskiä kylmällä vihreällä teellä lantrattuna – ja kyllä, kuulit aivan oikein. Viski ja vihreä tee on kaikkien trenditietoisten muotijuoma, josta länsimaalaiset viskidiggarit ovat vaarassa saada sydänkohtauksen. Monet länsimaalaiset miehet taas saapuvat diskovalojen loisteeseen paikallisen kauneuden houkuttelemina eli länsimaalaisille sinkkunaisille markkinat eivät ole kovinkaan hyvät. Jos haluaa istua kaiken tanssaamisen välissä, kannattaa varata paikallisten tapaan pöytä jo etukäteen. Siitä tosin saattaa joutua maksamaan vähän enemmän kuin mansikoita.
Mitä sinä tahtoisit laulaa? Titanic-biisin? (Lähde: Radio86)
Mitä suurin osa kiinalaisista sitten tekee vapaa-aikanaan? No laulaa tietenkin! Niin nuoret kuin vanhat, laulutaitoiset tai -taidottomat suuntaavat kaupungin moniin karaokepalatseihin laulamaan ja juomaan pois huolena ja murheensa. Karaoke, tuttavallisemmin KTV, on Kiinassa vielä suositumpaa kuin Suomessa. Siitä kertoo myös se, että kun suomalaiset hoilaavat Hopeista kuuta paikallispubin hämärissä, laulavat kiinalaiset hulppeissa karaokehuoneistoissa viimeisen päälle laitettujen audio- ja videolaitteiden avustuksella. Karaokepalatsit ovat siis monikerroksisia lukaaleja, joissa on kymmenittäin eri kokoisia huoneita, joita voi vuokrata oman seurueen mittojen mukaan. Porukan kesken jaettuna hinnatkaan eivät päätä huimaa, ja juomatkin ovat melko edullisia. Juomat tietenkin tilataan ja tuodaan suoraan huoneeseen, joten laulamisen ei tarvitse keskeytyä hetkeksikään. Laulajien tankkauksesta huolehditaan tunnollisesti, sillä yleensä paikat vielä tarjoavat hintaan kuuluvan kiinalaisen buffetin yön pikku tunteina. Jotkut karaokepalatsit tarjoavat kuulemma muutakin erityisesti miespuolisille laulajille, mutta sitä ei tavallinen asiakas juuri näe ja suurin osa asiakaskunnasta tahtoo kuitenkin vain laulaa loilottaa.
Karaokessa kaikki kuulostaa hyvältä! (Lähde: Radio86)
Joka kerta kun olen mennyt karaokeen pääosin pohjoismaalaisista koostuvan porukan kanssa jokainen on vannonut etukäteen, että minähän en sitten laula, ainakaan yksin. Muutaman snapsin, oluen ja vanhan kunnon
Lemon treen jälkeen kaikki jo taistelevat mikrofonista haluten laulaa juuri sen tietyn Madonnan biisin. Hyvin varustetuista karaokepaikoista löytyy melko mukavasti englanninkielisiä lauluja, mutta tietenkin suurin osa kappaleista on vanhaa britneyspearsia tai vanhaa kunnon Beatlesia. Joka tapauksessa, mitä pidemmälle ilta menee sitä paremmalta A-haan
Take on me kuulostaa 15 ihmisen voimin. Varsinkin kun poloiset paikanpitäjät pistävät joskus sattumanvaraisesti jonkun huoneista ”on the air” niin että koko palatsi kaikuu, ja meidät tietenkin laitettiin eetteriin juuri
Take on men mehevimmässä kohdassa. Pian ovemme takaa kurkistelikin joukko melko järkyttyneen näköisiä kiinalaisia. Kiinalaiset taas laulavat tosissaan, ja mieluiten sydäntä (ja korvia) särkeviä balladeja. Jostain syystä he myös kuvittelevat, että kaikki ulkomaalaiset haluavat ja osaavat laulaa
Celine Dionin My heart will go onin. Umpihumalainen kiinalaisseurue, jonka mukana olin erehtynyt menemään karaokeen, pakotti minut kerran laulamaan tämän ihanan Titanic-biisin, kun minulla oli vielä kaupan päälle flunssa. Sen jälkeen ei kyllä enää kukaan pyytänyt yhtään laulua, enkä kuullut yhtäkään kohteliasta kommenttia laulutaidostani. Joka tapauksessa älä odota puhuvasi paljoa seuraavana päivänä riehakkaan KTV -illan jälkeen!
Artikkeli ilmestynyt ensimmäisen kerran 13.5.2009.
