Selviytymisopas Kiinaan: Oma koti kullan kallis

Jälleen kerran onnitteluni! Olet nyt siis selvinnyt ”asuntoloukuista”, kirjavasta vuokranvälittäjäjoukosta sekä ylihintaa kiskovista vuokranantajista, ja olet vihdoin saanut oman kodin Kiinasta. On aika tutustua uuteen kotiisi sekä naapurustoosi, jotka molemmat voivat tuottaa miellyttäviä että vähemmän miellyttäviä yllätyksiä, mutta aivan varmasti jompaakumpaa.

Suurin osa kiinalaisista asuu korkeissa kerrostaloissa, ja niin tekevät myös maassa asuvat ulkomaalaiset. Ainoastaan erittäin hyvin toimeentulevat kiinalaiset tai ulkomaalaiset lapsiperheet saattavat asua omakotitaloissa niin sanotulla ”villa-alueella” kauempana keskustasta. Itse olen asunut ainoastaan kerrostaloissa keskustan tuntumassa, ja viimeisimmässä paikassa vieläpä ainoana ulkomaalaisena koko naapurustossa!

Monet ekspatit asuvat moderneissa, melko hiljattain rakennetuissa kerrostaloissa, jotka ovat yleensä melko viihtyisiä mutta myös jotenkin ”sliipattuja”. Jostain ihmeen syystä kiinalaiset suosivat usein kylpyhuonelaatan kaltaisia laattoja lattiamateriaalina, mikä tekee monesta asunnosta hieman kliinisen oloisen. Uusissakin taloissa, tai ehkä nimenomaan niissä, näkyy usein rakentamisen huono laatu. Niinpä asukas saa varautua siihen, että melkein mikä tahansa voi poksahtaa hetkenä minä hyvänsä. Legendaarisin tapaus taitaa olla se, kun työkaverini uuden asunnonkylpyhuoneesta alkoivat laatat putoilla seinistä kesken suihkun. Laasti kun sattui vahingossa olemaan vesiliukoista. Pikku kupruja ei kuitenkaan kannata pelästyä, mutta kannattaa toki olla hyvissä väleissä taloyhtiön korjausmiehen kanssa. Kerran minulta loppui kaasu kesken kananmunan paiston, ja koska mittarissa näytti olevan kaasua jäljellä, kutsuin korjausmiehen paikalle. Hän katsoi minua kuin kymmenkertaista idioottia, ja avasi kaasumittarin patterikotelon. Todellakin, kaasumittarin sormiparistot olivat tyhjät, joten siihen loppui myös kaasun tulo.

Asumisen A ja O

Muistutankin nyt vielä siitä sähkö- ja kaasumittareiden lukemien seuraamisesta – muistathan, että ne ovat kortilla, kirjaimellisesti! Kannattaa myös hankkia niin sanottu vesiautomaatti, eli noin 9 litran vesipullo, josta saa vettä kätevästi hanasta painamalla. Esimerkiksi Beijingin vettä voi periaatteessa juoda – et sairastu karmeaan vatsatautiin siitä – mutta olen kuullut, että vedessä saattaa olla raskasmetalleja. Vesitynnyrin saa yleensä tilattua jossakin lähistöllä lymyilevästä vesifirmasta, ja riittää kun soitat sinne niin pian joku tulee tuomaan uuden vesitynnyrin ja hakemaan tyhjän pois. Jätteiden lajittelua taas ei Kiinassa sinänsä ole, mutta todellisuudessa varattomat ihmiset käyvät läpi roskikset ja ottavat sieltä mukaansa kaiken, jonka voivat jälleenmyydä, kuten metallin ja paperin. Olen tainnut tehdä monta roskien kerääjää iloiseksi lajittelemalla roskani suomalaisittain jo valmiiksi eri pusseihin.

Vaikka kiinalaiset rakastavat ruokaa, jostain syystä keittiöihin ei panosteta. Ne ovat yleensä pieniä, ja pöytä- sekä säilytystilaa on vain vähän. Hella on luonnollisesti kaasuhella eikä uunia yleensä ole. Kylpyhuoneet ovat toinen osa-alue, jossa mennään vikaan. Nekin ovat usein pieniä tai sitten viemärit haisevat. Muuten modernit asunnot ovat yleensä suhteellisen avaria ja valoisia, ja jokainen tietenkin tekee kotinsa oman näköisekseen. Vielä kuitenkin varoituksen sana kiinalaisista sängyistä, sillä ne ovat kivikovia. Ellei siis selkä vaadi pehmustamatonta alustaa, suosittelen petauspatjan ostoa. Yöunet saattavat silti jäädä lyhyeksi, sillä kuten olen aiemmin kertonut, hiljaisuutta ei Kiinassa ole. Naapurisi nousevatkin jo kukonlaulun aikaan virkeinä ja reippaina, sillä he eivät ole häiriintyneet koko yön ulkona jytistäneestä kiviporasta.

Taloyhtiön perimmäinen olemus ja tarkoitus

Taloyhtiö, jonka jonkinlainen hallinto tai muu vastaava sijaitsee yleensä kellarikerroksessa, on tärkeä asia. Kellariin voi kipaista ongelmatilanteissa, sillä sieltä löytyy niin korjausapua kuin neuvoakin yhteen josko toiseenkin asiaan. Muistathan, ettet enää ole yksityinen ihminen vaan yhteisön jäsen, vaikkakin outo isonenäinen sellainen. Kerrostalokompleksit - jotka voivat olla valtavia – on yleensä aina aidattu, ja niitä vartioivat puoliviralliset vartijamiehet taikka vanhat kaaderit. Varaudu pitkiin katseisiin, jos luonasi ”ramppaa alvariinsa” vastakkaisen sukupuolen edustajia tai jos muuten elät kiinalaisittain epänormaalisti kuten valvot myöhään ja nouset myöhään.

Ymmärräthän, että taloyhtiössä kaikki tietävät tekemisesi paremmin kuin sinä itse, mutta tällainen tarkkailu on vain omaksi parhaaksesi eikä se suinkaan ole mitään kyttäystä. Kukaan ei välttämättä sano sitä sinulle, mutta näet sen kyllä katseista. Tosin jotkut ystävällismieliset vanhat kaaderit tuppaavat soittelemaan poliisille, että naapurustoon on ilmestynyt ulkomaaneläviä. Pidä siis paperisi kunnossa (koskaan ei voi rekisteröityä liikaa!) ja varaudu jopa kotikäynteihin.

Taloyhtiön sosiaalinen rakenne on monimutkaisempi kuin uskoisitkaan. Kerrostalossa, jossa asuin muutama vuosi sitten, oli hissityttö, jonka tehtävänä oli siis painaa hissin nappia. Tunsin itseni sikaporvariksi, sillä en hevillä keksi ikävämpää työtä. Talomme ei todellakaan ollut mistään hienoimmasta päästä ja hissikin oli tavanomainen pieni koppi. Kyseessä oli yksi Kiinan monista ”suojatyöpaikoista”, ja hissityttö kertoi saavansa 300 juania (30 euroa) kuussa plus ruuat ja yöpaikan. Hän myös kertoi, jos minulle oli tullut postia tai jos joku oli käynyt ovellani. Epäilemättä hän myös informoi taloyhtiötä minun liikkeistäni. Moni on huomannut, että talojen vartijapojatkin nukkuvat usein rivissä kellarikerroksen lattialla. Viimeisimmässä taloyhtiössäni oli pyöräsuoja, jonka yhdessä karussa sivuhuoneessa asui kokonainen perhe. He saivat ilmeisesti tulonsa pyöränsäilytysmaksuista. Tosin poikaystäväni pyörää ei huolittu sinne ja parissa päivässä se olikin jo kadonnut rappukäytävästämme.

Omanlaistaan idylliä

Muuten naapuruston elämää on mukava seurailla, koska ihmiset viettävät vieläkin paljon enemmän aikaa ulkosalla kuin Suomessa. Yhdestä taloyhtiöstä, jossa asuin löytyi myös yhteiskäytössä oleva liikuntatila, joka oli tosin täynnä pingpong-pöytiä. Pihalla on usein jokapojan kuntolaitteita, ja ihmiset pelailevat siellä sekä ulkoiluttavat koiriaan. Parasta on, kun lähikaupan ja vihanneskojun myyjät alkavat tunnistaa (eikä siinä mene kauan, olethan ulkomaalainen) ja alkavat rupatella mukavia. Voit saada vähän alennusta tuotteista, ja monet kaupat myös toimittavat haluamasi tuotteita kotiovellesi!

Kodikkain naapurusto, jossa olen asunut on viimeisin asuinpaikkani. Taloyhtiö oli rakennettu 70-luvulla, ja talot olivat matalia ja punatiilisiä. Kaikki oli hieman ränsistynyttä, taloissa asui joukoittain vanhoja kaadereita ja rappukäytävä näytti todella masentavalta, mutta samanlaista charmia en ole löytänyt mistään muualta. Asuntomme oli juuri remontoitu, pieni ja kodikas, vaikka kylpyhuoneemme olikin tulitikkuaskin kokoinen. Silti sitä ihanaa taloa muistelen vieläkin kaiholla.