Selviytymisopas: Sairas kertomus jatkuu

Aina ei matkailu tai asuminen toisessa maassa suju kivuitta ja säryittä, vaan joskus sitä joutuu tahtomattaan elämysmatkalle paikallisen terveydenhuollon pariin. Kuten viime kerralla puhuttiin, Kiina ei ollenkaan niin vaarallinen paikka terveydelle kun uutisoinnista voisi kuvitella, ja suurin osa matkailijoista selviää pienellä turistiripulilla tai ilman mitään ongelmia. Totta kai flunssat ja vastaavat voivat tulla normaalia kovempina, koska meillä ei ole vastustuskykyä eri bakteerikannoille. Kun muutin toista kertaa Beijingiin, sairastin n. kuukauden kuluttua saapumisestani kolmen päivän tappoflunssan ja siitä kuukauden päästä yhtä kovan vatsataudin. Ne kärsittyäni en olekaan kahteen vuoteen sairastanut oikeastaan ollenkaan. Sain siis rautaisen immuniteetin Kiinassa.

Kiinan julkinen terveydenhuolto toimii suhteellisen hyvin suurimmissa kaupungeissa, mutta maaseudulla ja kehittyvien talouskeskusten ulkopuolella tilanne onkin aivan toinen. Minulla on ollut uskomaton kyky sairastua matkoillani pahimmassa mahdollisessa paikassa, minkä ansiosta olen myös nähnyt Kiinan terveydenhuollon karun puolen. Opiskellessani vuosia sitten Shanghaissa teimme luokkaretken Anhuin provinssiin. Olimme olleet provinssin pääkaupungissa Hefeissä vasta yhden yön kun sairastuin vakavaan tulehdukseen, ja minulle nousi korkea kuume. Olin niin huonossa kunnossa, että kurssimme ruotsalainen vetäjä vei minut oikopäätä sairaalaan. Itse asiassa kyseessä oli Anhuin maakuntasairaala eli ei edes mikään syrjäseudun unohdettu klinikka, mutta en koskaan unohda tuota paikkaa.

Kauhujen sairaala

Hygienia ei ollut sairaalassa kovinkaan suuressa suosiossa ja esim. käytetyt neulat ja muut heitettiin sumeilematta avonaiseen paperikoriin. Kaikki oli kaoottista, ihmisiä juoksi ympäriinsä sairas ystävä tai omainen käsivarsillaan, ja lääkärit vain sanoivat, että juokse eteenpäin, väärä osasto. Pahin kaikista oli sairaalan vessa, joka sijaitsi ulkona erillisessä rakennuksessa. Vessassa ei ollut valoja, mikä oli luultavasti siunaus, koska paikkaa ei ollut siivottu varmasti sitten Ming-dynastian. Avonaisten vessakoppien läpi meni niin ikään avonainen viemäriränni, jossa juoksi vesi. Valitettavasti nämä näyt eivät olleet kuumeisen mieleni tuotoksia vaan totista totta. Ajattelin tuolloin, että jos selviän hengissä tästä paikasta, selviän mistä vain! Mikä ei tapa, se vahvistaa, sanotaan. Kurssivetäjäni ymmärsi lääkärien jargonista lähinnä ”ei hyvä” ja ”hyvin paha”, minkä jälkeen sain tujuja antibiootteja. Selvisin kuitenkin hengissä ulos sairaalasta ja vielä takaisin Shanghaihinkin, jossa menin kaupungin kalleimmalle kansainväliselle klinikalle, maksoi mitä maksoi.

Ankankaulaa flunssaan

Kiinan julkisen terveydenhuollon taso siis riippuu pitkälti siitä, missäpäin on. On surullista, että kuvailemani kauhujen sairaala on monelle kiinalaiselle se ainoa paikka, mihin mennä. Onneksi Kiinalla on kuitenkin oma perinteinen lääketieteensä, josta voi löytyä yllättävää apua. Kiinalaiset myös kertovat innokkaasti, mitä terveyttä edistäviä vaikutuksia eri ruokalajeilla on, eikä ihme, sillä esim. inkiväärin on todettu olevan varsinainen terveyspommi. Eräs suomalainen ystäväni sai tosin flunssaan sairastuttuaan kiinalaiselta ystävältämme ankankaulaa ja lihakeittoa. Ensi kuulemalta nämä voivat kuulostaa erikoisilta parannuskeinoilta, mutta kyllähän länsimaissakin syödään kanakeittoa, joka on vähän kuin ankankaulan ja lihakeiton yhdistelmä! Hieman modernimpi Kiinassa opittu flunssalääke on Coca-colaa keitettynä runsaan inkiväärin kera. Toimii varmasti! Kiinalaisen ystävämme mukaan ummetuksesta kärsivien pitäisi puolestaan syödä granaattiomenaa ja välttää kuorimatonta kurkkua. Tämäkin on todettu toimivaksi neuvoksi. Näitä neuvoja ja vinkkejä riittää kiinalaisilla loputtomiin, ja kukin saa tietenkin omalla vastuullaan kokeilla, mitä haluaa.

Monilla ulkomaalasilla on hyviä kokemuksia kiinalaisesta lääketieteestä, jonka hoitomenetelmät ovat usein ns. pehmeämpiä kuin länsimaisen lääketieteen. Minäkin olen kuullut ihmetarinoita selänniksauttajista ja yrttitohtoreista, enkä epäile niitä laisinkaan. Itsekin olen saanut huomattavaa apua akupunktiosta. Ei kuitenkaan kannata suin päin rynnätä käyttämään ensimmäiseksi eteen tulevia yrttejä ja lääkäripalveluja, vaan kannattaa kuunnella puskaradiota ja suosituksia. Edellä mainittuihin kokemuksiini viitaten voin kuitenkin suositella kiinalaiseen lääketieteeseen turvautumista ainakin lievemmissä sairastumisissa ennemmin kuin lähteä kokeilemaan onneaan paikalliseen sairaalaan.