Maailmanpankin ekonomisti Louis Kuijs: Kiinan talouspolitiikan näkymät

Kiinan päättäjillä on talouden suhteen edessään haastavia aikoja, sillä vaikka Kiinan kotimainen talous näyttää vahvalta, on maailmantalous hidastumassa. Kysyimme Maailmanpankin ekonomisti Louis Kuijsilta, millaiselta Kiinan talouskehitys näyttää ja millaisia haasteita siihen sisältyy. Kuijs on vuodesta 2004 lähtien työskennellyt vanhempana ekonomistina Maailmanpankin toimistossa Beijingissä. Hänen erikoisalueenaan on makrotalouden analyysi ja siihen liittyvien talouspoliittisten toimenpiteiden kommentointi. Kuijs vastaa myös Maailmanpankin neljännesvuosittain julkaisemasta katsauksesta Kiinan talouteen.

Viime vuonna Kiinan talous kasvoi nopeinta tahtia 13 vuoteen, mutta kysynnän hidastuminen maailmalla alkoi jo näkyä Kiinan ulkomaankaupassa.

- Kiinan vienti hidastui viime vuoden loppupuolella, erityisesti viimeisellä neljänneksellä, ja samaan aikaan Kiinan tuonti vahvistui. Tämä on sopusoinnussa sen käsityksen kanssa, että maailmantalous on jonkin verran hidastumassa. Kiinan kotimainen talous on samaan aikaan säilynyt vahvana ja tämä on korvannut viennin hidastumista. Tämän vuoksi maailmantalouden hidastuminen ei viime vuonna vaikuttanut Kiinan talouden kasvuun.

Asiantuntijoiden käsitykset vaihtelevat siitä, voiko Kiina jatkaa kasvuaan muusta maailmasta riippumatta. Valtaosa ekonomisteista luottaa Kuijsin tapaan Kiinan kotimaisen talouden kykyyn toimia kasvun veturina. Ulkomaisen kysynnän hidastuminen puolestaan vaikuttaa Kiinaan kahdella tapaa.

- Vienti on Kiinan taloudelle tärkeää, joten on selvää, että talouden hidastuminen sen tärkeillä markkina-alueilla Yhdysvalloissa ja Euroopassa vaikuttaa Kiinaan. Hidastuminen vaikuttaa Kiinaan kahdella tapaa. Ensinnäkin se vaikuttaa suoraan yrityksiin, jotka vievät tuotteita ulkomaille. Toiseksi, talouden hidastuminen vaikuttaa liike- ja investointisuunnitelmiin aloilla, jotka ovat riippuvaisia maailmantaloudesta. Kiinan kotimainen talous on kuitenkin niin vahva, että maailmantalouden hidastumisella on vain kohtuullinen vaikutus Kiinaan, ja sen talous tulee kokonaisuudessaan kasvamaan tänäkin vuonna.

Taloustieteilijät ovat yksimielisiä siitä, että maailmantalous hidastuu. Kuijs painottaa kuitenkin, että valtaosa asiantuntijoista ei ennusta dramaattista laskua tai maailmantalouden lamaa. Jos ennusteet kuitenkin muuttuvat huonompaan suuntaan, on Kiinan asema Kuijsin mukaan varsin hyvä. Kiinalla on varaa löysätä raha- ja finanssipolitiikkaansa kasvun auttamiseksi ja maailmantalouden laskun aiheuttamien vaikutusten hillitsemiseksi.

Kiinalaiset tavoittelevat tänä vuonna virallisesti kahdeksan prosentin talouskasvua. Viennin osuus kasvusta pienenee, mutta tämä ei vielä ratkaise ongelmaa suuresta ulkomaankaupan ylijäämästä.

- Kauppaylijäämän odotetaan itsessään pysyvän suurena. Uskomme, että vuonna 2008 ulkomaankaupan osuus Kiinan talouskasvusta pienenee. Siksi odotamme, että bruttokansantuotteen kasvu tulee tänä vuonna lähes kokonaan kotimaisesta taloudesta. Koska Kiinan talous on kooltaan suuri, uskomme, että Kiina voi talouspolitiikkaansa löysäämällä kompensoida ulkomaankaupan heikentymistä.

Juanin annetaan vahvistua inflaation hillitsemiseksi

Kiinan valuutta ei vuoden 2005 heinäkuun jälkeen ole enää ollut sidottu Yhdysvaltain dollariin. Polkumyynnistä huolissaan olevien amerikkalaisten ja eurooppalaisten mielestä Kiina on kuitenkin pitänyt juanin arvon keinotekoisen alhaalla ja saanut siten epäreilun kilpailuedun tuotteilleen. Nyt juanin vahvistuminen suhteessa dollariin on kiihtynyt.

- Kiina on viimeisen kahden vuoden aikana sallinut juanin vahvistumisen dollariin nähden. Viime aikoihin saakka hallitus ei halunnut juanin vahvistuvan nopeasti. Viime syksystä alkaen vahvistuminen dollariin nähden on kiihtynyt. Tämä johtuu suureksi osaksi inflaatiosta. Hallitus uskoo, että vahvempi juan voi hillitä ruoan kansainvälisten hintojen aiheuttamia inflaatiopaineita.

Maailmanpankissa uskotaan, että Kiinan hallitus toimii oikein, kun se antaa juanin vahvistua suhteellisen nopeaan tahtiin. Kuijsin mielestä kiinalaisilla olisi varaa valuuttansa nopeampaankin vahvistumiseen. Se, mitä juanille tapahtuu suhteessa heikkenevään dollariin, on kuitenkin vain yksi puoli asiasta, sillä euroon nähden juanin arvo laskenut.

Kiinan viranomaiset pitävät talouden ylikuumenemista edelleen riskinä. Pörssikurssit lähes kaksinkertaistuivat viime vuonna ja nyt monia huolestuttaa riski niiden romahtamisesta. Kuijsin mukaan hintakuplien arvioiminen on kuitenkin hankalaa, koska samasta lähtötilanteesta voidaan hyvin päätyä joko hintojen romahdukseen tai täysin kestävään tilanteeseen.

- Reaalitaloudessa menee Kiinassa hyvin, joten on perusteluja sille, että osakkeiden hinnat ovat nousseet. Tämä ei selitä kaikkia hinnannousuja, koska osakehinnat ovat nousseet nopeasti. Osakemarkkinat olivat tätä ennen pitkään vaikeuksissa, ja vuosien 2006 ja 2007 nousu kompensoi aikaisempia heikkoja aikoja, jolloin reaalitaloudessa meni samanaikaisesti hyvin.

Onko hintojen nousu väliaikaista?

Inflaatio nousi Kiinassa viime vuonna ennätykselliseen 7 prosenttiin, ja on alkuvuonna edelleen kiihtynyt. Pääministeri Wen Jiabaon mukaan inflaatio on tällä hetkellä Kiinan tärkein haaste, ja hallitus tavoittelee sen pitämistä alle viidessä prosentissä tänä vuonna. Markkinalähtöisten ohjauskeinojen lisäksi Kiinassa on inflaatiota hillitty hintasäännöstelyllä, jonka käyttökelpoisuudesta on vaihtelevia mielipiteitä.

- Kiinan hallitus on turvautunut joihinkin hallinnollisiin toimenpiteisiin kuten hintasäännöstelyyn. Tarkoitus on hillitä inflaatiopaineita ja inflaatio-odotuksia. Hintasäännöstelyn eduista ja haitoista ei ole yhtä mielipidettä. Useimpien taloustieteilijöiden mukaan hintojä säännöstelemällä voidaan hillitä inflaatiopaineita lyhyellä aikavälillä. Useimmat ovat sitä mieltä, että säännöstelyä ei ole hyvä käyttää pitkään, eikä se voi olla ainoa keinoa inflaation hillitsemiseen.

Tiukka rahapolitiikka, hintasäännöstely ja odotusten hallinta ovat kaikki tärkeitä osatekijöitä inflaation hillitsemisessä.

- Louis Kuijs

Kuijs jatkaa, että Kiinan hallitus pyrkii pitämään säännöstelyn väliaikaisena, jolloin se ei haittaisi liiaksi taloudellista yritteliäisyyttä. Hintasäännöstely ei ole ainoa keino inflaation hillinnässä, vaan Kiinan hallitus on Kuijsin mukaan painottanut suhteellisen tiukan rahapolitiikan merkitystä. Lisäksi on hallittava inflaatiota koskevia odotuksia.

- Kolmas tekijä inflaatiopaineiden yleistymisen vastaisissa toimissa on kommunikaatio ja odotusten hallitseminen. Niin kauan kuin ihmiset uskovat, että ruoan hinnan korotukset ovat väliaikaisia, ja että viranomaiset tekevät, mitä on tarpeen, he vaativat maltillisia korotuksia palkkoihin. Samoin yritykset korottavat tuotteidensa hintoja maltillisesti. Joten on äärimmäisen tärkeää hillitä inflaatiota koskevia odotuksia. Siksi tiukka rahapolitiikka, hintasäännöstely ja odotusten hallinta ovat kaikki tärkeitä osatekijöitä inflaation hillitsemisessä.

Tähän mennessä inflaatiopaine on tullut lähes yksinomaan ruoan kallistumisesta. Kun ruoka kallistuu vuosittain lähes 20 prosenttia, on selvää, että kiinalaisten ostovoima heikkenee. Kiinalaiset käyttävät tuloistaan keskimäärin kolmanneksen ruokaan, mutta köyhimmillä ruoan osuus menoista on tätä nykyä jo puolet. Kuijsin mukaan ruoan hinnannousu ei ole vielä levinnyt yleiseksi inflaatiopaineeksi, mutta viranomaisten on syytä ottaa tämä riski huomioon.

- Mitä pidempään ruoan hinta kallistuu, sitä todennäköisemmin ihmiset vaativat korotuksia palkkaansa. Joten on olemassa riski, että yritysten on korotettava palkkoja, mikä nostaa kustannuksia ja saattaa heikentää Kiinan kilpailukykyä muihin maihin verrattuna. Inflaatio ei vielä vaikuta tuotteita valmistaviin yrityksiin, mutta päättäjien on otettava huomioon tämä riski, ja pyrittävä välttämään inflaatiopaineiden yleistyminen.

Inflaation vaikutukset eivät jakaudu tasaisesti, vaan koskettavat erityisesti köyhiä kaupunkilaisia. Kaupunkien ja maaseudun välisiin tuloeroihin inflaatiolla voi ainakin periaatteessa olla tasaavia vaikutuksia

- Pitkällä aikavälillä tuloerot ovat Kiinassa kasvaneet, erityisesti kaupunkien ja maaseudun välillä. Nykyisen inflaation pitäisi olla hyväksi maanviljelijöille, sillä korkeamman ruoan hinnan pitäisi periaatteessa nostaa maanviljelijöiden tuloja. Ei ole aivan selvää, kuinka suuri osa ruoan hinnan korotuksista itse asiassa menee maanviljelijöille, ja kuinka suuri osa kauppiaille ja välittäjille. Periaatteessa ruoan kallistumisen pitäisi pienentää kaupunkien ja maaseudun välistä tuloeroa. Ruoan kallistuminen iskee erityisesti köyhempään väestöön kaupungeissa enemmän kuin maaseudulla.

Ruoan kallistumisen lisäksi asuntojen korkeat hinnat ovat kiinalaisten huolenaiheena, sillä keskituloisillakin kiinalaisilla on vaikeuksia päästä kiinni asuntoihin. Asuntojen hinnat ovat vuosittain nousseet kymmenisen prosenttia. Kuijsin mukaan kyse ei ole niinkään asuntomarkkinoilla vallitsevasta hintakuplasta kuin sosiaalipoliittisesta ongelmasta.

- Tämä ei välttämättä ole merkki siitä, että asuntojen hinnoissa on ilmaa. Se on merkki siitä, että ihmisille ei ole tarjolla tarvittavia tukirakenteita, joiden avulla he pääsisivät kiinni asuntoihin. Hallitus ei ole tehnyt vielä paljoa tämän suhteen, mutta tutkii asiaa. Me täällä Maailmanpankissa olemme sitä mieltä, että ihmisten ongelma asuntojen saamisessa kaipaa viranomaisten huomiota enemmän kysymys mahdollisesta hintakuplasta asuntomarkkinoilla.

Kiinan on päätettävä talouspolitiikastaan maailmantalouden hidastuessa

Kuijs sanoo, että Kiinalla on kolme suurta makrotalouden haastetta lyhyellä aikavälillä. Inflaation hillitsemisen lisäksi Kiinan on tasapainotettava ulkomaankauppaansa, sillä kaupan ylijäämä pysyy suurena maailmantalouden hidastumisesta huolimatta. Kolmas haaste lyhyellä aikavälillä on sen päättäminen, jatketaanko tiukkaa talouspolitiikkaa, koska kotimainen talous on vahva, vai löysätäänkö sitä, jos maailmantalouden hidastuminen alkaa vaikuttaa reaalitalouteen Kiinassa.

Kuijs jatkaa, että pitkällä aikavälillä Kiinan on löydettävä vastaus talouskasvun aiheuttamiin ympäristöongelmiin ja kasvun epätasaiseen jakautumiseen.

- On myös talouden rakenteellisempi ulottuvuus. Me kaikki toivomme näkevämme Kiinassa kolme rakenteellista parannusta. Ja erityisesti Kiinan hallitus haluaisi, että talouskasvu perustuisi ympäristöystävällisemmälle tuotannolle, energian ja raaka-aineiden tehokkaammaalle käytölle, ja että kasvu jakautuisi tasaisemmin. Nämä ovat Kiinan pitkän aikavälin haasteita.