Miljoonien työttömien asialla

Kiina, kuten monet muutkin maat, kamppailee tällä hetkellä yleti kasvavien työttömyyslukujen kanssa. Virallisten tietojen mukaan työttömyys maan kaupungeissa ylsi 4,3 prosenttiin tämän vuoden ensimmäisellä neljänneksellä. Luku ei kuitenkaan kata maan mittavaa maaseutuväestöä, jonka työttömyysarviot perustuvat arvioihin ja kyselyihin.

Ekonomi Françoise Lemoine sekä sanomalehti La Croix'n toimittaja Dorian Malovic keskustelivat alkukeväästä Radio86:n ranskankielisessä Chine Hebdo -ohjelmassa siitä, miten työpaikkojen väheneminen vaikuttaa maailman kolmanneksi suurimpaan talouteen. Aiheesta jatkoivat myös OECD:n maatalouspolitiikan johtaja Andrjez Kwiecinski sekä Le Monden Beijingin kirjeenvaihtaja Bruno Philip, jotka kertoivat mielipiteitään Kiinan hallituksen suunnitelmista tilanteen parantamiseksi.

Eteläinen Guangdongin maakunta lukeutuu Kiinan merkittävimpiin teollisen tuotannon keskuksiin. Täällä sijaitsevassa Dongguanin kaupungissa tammikuussa vierailleen Dorian Malovicin mukaan maakunnan monikymmenmiljoonainen mingong, eli siirtotyöläisväestö, on maailman talouden romahdettua tiukan paikan edessä.

-Dongguan on yksi Guangdongin ja Kiinan nuorimmista kaupungeista, joka syntyi vasta noin kymmenisen vuotta sitten alueen taloudellisen kasvun lähdettyä huimaan nousuun. 1980-luvulla Shenzhen, Kiinan ensimmäinen erityistalousvyöhyke, oli tunnettu monista tehtaistaan, mutta sittemmin läheisestä Dongguanista on tullut maan kiistaton tuotantopiste. Alueella sijaitsee kirjalmellisesti tuhansia ja tuhansia tehtaita vieri vieritysten. Ne sekä tehtaan työväen asuntolat ja heitä palvelevat kaupat ja ravintolat vuorottelevat tässä eteläkiinalaisessa maisemassa loputtoman oloisesti, mutta se, mikä tässä näkymässä myös tekee vaikutuksen on tuotantolaitosten erilaisuus. Ero vanhojen ja jo ränsistyneiden kiinalaistehtaiden sekä uudempien ulkomaalaisten tehtaiden välillä on silmiinpistävä, eikä vähiten niiden yhteydessä sijaitsevien asuntoloiden suhteen.

Helmikuussa vietetyn kiinalaisen uuden vuoden aikaan yli 20 miljoonaa siirtotyöläistä palasi kotikonnuilleen maaseudulle, tietämättä missä ja koska heillä tulisi jatkossa olemaan työtä. Malovicin mukaan näitä lukuja ja mittasuhteita on vaikea edes käsittää, ottaen huomioon, että kokonaisuudessaan Kiina vastaa melkein koko Euroopan Unionin aluetta. Yksi tapa havainnollistaa Guangdongin merkitystä Kiinan tuotannon keskuksena on kuvitella, että jokin pienempi valtio, kuten esimerkiksi Belgia, olisi aivan täynnä pelkästään tehtaita, hän sanoo.

Nykyään Guangdong on Kiinan väkirikkain maakunta yli 100 miljoonaalla asukkaalla. Tämä kertoo siitä, että monet siirtotyöläiset ovat myös asettuneet sinne. Mutta jos Kiinassa on kaiken kaikkiaan noin 200 miljoonaa siirtotyöläistä, ja jos 10 prosenttia heistä on nyt työttömänä, se tekee yhteensä 20 miljoonaa, mikä on lännen mittapuilla käsittämätön määrä, Malovic sanoo.

Oikeita lukuja on kuitenkin vaikea arvioida, muun muassa siitä syystä, etteivät siirtotyöläiset voi rekisteröityä asukkaiksi työpaikkakunnilleen, eivätkä täten myöskään työttömiksi. Lisäksi monilta puuttuu työsopimus kokonaan.

Enteitä ilmassa jo syksyllä

Malovicin mukaan jo viime syksynä alkaneen talouskriisin ensimmäisiä uhreja ovat olleet Kiinan lelu-, tekstiili-, kenkä- ja huonekalutehtaat, koska niiden tuotanto keskittyy vientiin.

Tilannetta pahentaa se, että jopa ilman talouskriisiä Kiinan siirtotyöläiset viettävät vaikeaa elämää, majoittuen työpaikkojensa ohessa sijaitseviin halpoihin mutta usein liian täyteen ahdattuihin asuntoloihin, palatakseen kiinalaisen uuden vuoden aikaan lomalle kotikonnuilleen. Tänä vuonna kuitenkin tuo normaalisti talveen ajoittuva työläisten paluuaalto alkoikin jo syksyllä. Tällöin viranomaiset eivät olleet vielä ollenkaan ajantasalla tilanteen vakavuudesta täällä “maailman tehtaassa,” eikä asiaa tietenkään haluttu tuoda valoon niin pian olympialaisten jälkeen.

Talouskriisin ensimmäisiä uhreja ovat olleet Kiinan lelu-, tekstiili-, kenkä- ja huonekalutehtaat, koska niiden tuotanto keskittyy vientiin.

- Dorian Malovic

Ekonomi Francoise Lemoinen mukaan tilanteen vakavuutta lisää se, ettei kyse ole vain näiden 20 miljoonan toimeentulosta, vaan myös heidän perheistään, sillä siirtotyöläiset lähettävät suuren osan muualla tienaamastansa rahasta kotiseudulleen.

- Tiedämme, että yli puolet maalaisväestön käyttämästä rahasta tulee juuri muualla työskenteleviltä sukulaisilta. Tämän seurauksena tilanne vaikuttaa koko maaseudun talouteen. Ongelmana on myös se, että nämä työttömät siirtotyöläiset eivät saa mitään sosiaalitukia, eikä heidän suojanaan yleensä myöskään ole virallista työsopimusta. Siten he ovat nyt tilanteessa, jossa he eivät saa palkkaa, eivätkä myöskään mikäänlaisia avustuksia.

Lemoine sanoo, että Kiinan taloudellinen kasvu alkoi hidastua jo viime vuoden alussa, ennen kuin talouskriisi saavutti täyden voiman. Kehitys oli luonnollinen, sillä 12-13 prosentin kasvua on mahdoton ylläpitää loputtomasti. Se, että vasta valmistuneet opiskelijat eivät löydä työtä on myös yksi talouden hidastumisen vakavimmista seurauksista, hän sanoo, etenkin kun tänäkin vuonna heitä valmistuu työmarkkinoille noin 6 miljoonaa.

Kiinan hallitus on pyrkinyt helpottamaan vastavalmistuneiden ahdinkoa tarjoamalla heille lainoja oman yrityksen perustamista varten. Lisäksi työnantajia houkutellaan palkkaamaan nuoria muun muassa erityisillä laina- ja veroetuuksilla.

Mitä tehdä?

Kiinan rimpuillessa synkkien talouslukujensa kanssa suurimmaksi kysymykseksi nousee se, pystyykö maan mittava talouden elvytyspaketti luomaan tarpeeksi uusia työpaikkoja tukemaan talouden nousua ja pitämään yhteyskunnalliset levottomuudet loitolla.

Francoise Lemoinen mielestä Kiina onnistuu selättämään vaikeudet, sillä infrastruktuurin rakentamiseen vahvasti painottuva elvystyssuunnitelma työllistää väkeä paitsi suoraan, myös epäsuorasti. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, hän sanoo, sillä esimerkiksi rakentamiseen tarvitaan paitsi rakentajia, myös raaka-aineiden tuottajia.

Kaikkein turvatuimmassa tilanteessa ovat nyt valtion omistamien tai tukemien yritysten työntekijät, koska näitä firmoja on kielletty vähentämästä työvoimaa. Yksityinen sektori on asia erikseen ja siellä paineet paikkojen ja palkkojen vähentämiseen kasvavatkin koko ajan.

Dorian Malovicin mukaan suuri osa yksityisen sektorin työvoimasta koostuu hyvin tienaavia 30-35-vuotiaista, jotka ovat eniten hyötyneet kaikista Kiinan viime aikaisista talousuudistuksista. Nyt hekin kuitenkin ovat huolissaan paitsi talouskriisistä, myös omista työpaikoistaan. Mutta kiinalaiseen tyyliin, useat heistä luottavat silti vakaasti hallituksen lupauksiin parantaa tilannetta.

OECD:n maatalouspolitiikan johtaja Andrjez Kwiecinski sekä Le Monden Beijingin kirjeenvaihtaja Bruno Philip sanovat Kiinan elvytysohjelman tuovan jotakin apua kriisiin ajautuneelle maaseudulle, mutta nähtäväksi jää miten paljon siitä on hyötyä.

Philipin mukaan Kiinan maaseutu on kärsinyt odotettua enemmän viime aikaisesta kehityksestä, ja korostaa väestön olevan siellä hyvin riippuvaista siirtotyöläisten kotiin lähettämistä rahoista.

Ongelmaksi nousee kuitenkin köyhempien maakuntien oma talous, joka ei tällä hetkellä kykene kattamaan keskushallinnon suunnittelemia suurprojekteja.

- Andrjez Kwiecinski

Vaikka joidenkin kokonaisten kylien olemassaolo riippuu näiden muualla työskentelevien rahoista, ihmiset eivät silti ole vaipuneet epätoivoon, hän sanoo. Monet ihmiset sanovat, että 'köyhyys ei ole meille mitään uutta – tilanne on paljon parempi kuin vielä kaksikymmentä vuotta sitten,' hän kertoo. Tämä siitä huolimatta, että jopa maan johto myönsi joulukuussa tilanteen olevan pahempi kuin alunperin ennustettiin.

Kaikki yhden paketin varassa?

Kwiecinski sanoo Kiinan lähes viidensadan miljardin euron elvytyspaketin varmasti auttavan maan taloutta, mutta epäilee sen pystyvän vähentämään maaseudun köyhyyttä.

Elvytyspakettiin liittyy myös pari ongelmaa. Ensinnäkin, siihen lukeutuu jo hallituksen aiemmassa taloussuunnitelmassa olleita menoeriä, eli kaikki ei ole puhdasta lisäystä. Toiseksi, Kiinassa paikallishallinnot kustantavat perinteisesti noin 70 prosenttia projekteista, johon tulee lisäksi valtion ja yksityisen rahoituksen osuus. Ongelmaksi nousee kuitenkin köyhempien maakuntien oma talous, joka ei tällä hetkellä kykene kattamaan keskushallinnon suunnittelemia suurprojekteja. Lisäksi maaseudun elvytykseen on suoraan korvamerkitty vain 9 prosenttia koko budjetista, Kwiecinski korostaa.

Suunnitelma tuskin siis tulee paikkaamaan siirtotyöläisten työttömyydestä johtuvaa tulojen romahtamista maaseudulla.

Kiina on aiemminkin ottanut askeleita maaseudun elvyttämiseksi, Philip muistuttaa.

- Vuonna 2006 Kiinan hallitus lanseerasi kampanjan “uuden maaseudun rakentamiseksi,” jonka tarkoituksena oli parantaa ihmisten elintasoa näillä köyhillä alueilla. Nyt pyritään lisäämään tukien määrää, jotta heidän elintasonsa jatkaisi nousua ja kulutus kasvaisi talouskriisistä huolimatta. Vaikka uudistukset ova tuoneet helpotusta, sosiaaliturva on yhden henkilön tasolla vielä hyvin suppea. Esimerkiksi maanviljelijät saavat 15 yuanin, eli 1,5 euron suuruista maanviljelytukea per vuosi, ja per mû, joka on noin 650 m2. Lisäksi maatilkut ovat niin pieniä, yksi tai kaksi mû'ta, ettei viimeisimmästä uudistuksesta, joka sallii viljelysmaan hallinnan siirtämisen toiselle, ole käytännössä mitään hyötyä. Tämän valossa ei ole ihme, että ihmiset maaseudulla nojaavat yhä enemmän siirtotyöläisten rahalähetyksiin. Yhteenvetona voidaan sanoa, että tämä maaseudun elvytyskampanjakin on pikemminkin kuin kaksiteräinen miekka, joka tuskin auttaa ratkaisemaan ongelmia siellä.

Huolet siitä, että Kiinassa tapahtuisi jokin maanlaajuinen yhteiskunnallinen räjähdys työttömyyslukujen kasvaessa on kuitenkin suurelta osin turha, vaikka jotain sellaista on jo odotettu pitkään, Malovic sanoo.

- Tällä hetkellä maan taloudellinen tilanne herättää kyllä suurta huolta ihmisissä, mutta se tuo myös esiin taisteluhengen. Mutta osaavat ihmiset kyllä pitää ääntäkin, jos palkat jäävät maksamatta. Tällöin paikallisviranomaiset tarttuvat toimeen, kerta kerran jälkeen, ja palauttavat järjestyksen. Hallituksen päähuolena on nyt siis pitää tilanne hallinnassa. Joka tapauksessa myös meidän länsimaalaisten tulee muistaa, että Kiinan talouden hidastuminen ei tuo mitään hyvää mukanaan meillekään.