Talouskriisi iskee köyhimpiin Kiinassa

Kiinassa juhlittiin joulukuun puolivälissä maan uudistus- ja avautumispolitiikan 30 vuotista taivalta. Kiinan johtajat hehkuttivat Deng Xiaopingin 1970-luvun lopulla aloittamien uudistusten saavutuksia. Niiden ansiosta maan vuosittainen talouskasvu on jo pitkään pysytellyt kymmenessä prosentissa ja kymmenet miljoonat kiinalaiset ovat nousseet köyhyysrajan yläpuolelle.

Kiinan juhliessa uudistuspolitiikkansa saavutuksia, on talouskriisi maailmalla syventynyt. Rahoituskriisinä alkanut talouden taantuma näytti aluksi säästäneen Kiinan, mutta viime aikojen uutiset ovat kertoneet muuta. Vanhempi ekonomisti David Dole Aasian kehityspankista kertoo, että talouskriisi on iskenyt myös Kiinaan.

- Kiinan rahoitussektori on aika lailla erilainen kuin länsimaissa eikä sillä ole ollut samanlaisia ongelmia. Kansainvälisen rahoituskriisin vaikutus on kohdistunut Kiinan talouteen sen kautta, että kasvu on supistunut Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Yhdysvallat ja Eurooppa ovat Kiinan suurimpia kauppakumppaneita, joten niiden talouskasvun hidastuminen vähentää kiinalaisten tuotteiden kysyntää. Koska vienti on tärkeässä osassa Kiinan taloutta, ovat rahoituskriisin vaikutukset maailmantalouteen saaneet aikaan myös Kiinan talouskasvun hidastumisen.

Kotimarkkinoista uuteen nousuun?

Kun rahoituskriisi iski Yhdysvalloissa toden teolla alkusyksystä, eläteltiin maailmalla toiveita siitä, että Kiina kykenisi vetämään maailmantalouden kasvua Yhdysvaltain hiipuessa. Vuoden loppua kohden on käynyt selväksi, että Kiinalla on täysi työ oman talouskasvunsa ylläpitämisessä. Aasian kehityspankin maatoimistossa Beijingissä työskentelevä David Dole uskoo, että Kiinalla on silti valmiudet selvityä kriisistä.

- Kiinalla on maailman suurin valuuttavaranto, joka suojelee sen valuuttaa ja luo vakautta rahoitussektorille. Kiina kontrolloi tehokkaasti pääomien liikkeitä, joten on epätodennäköistä, että näkisimme sen kaltaista pääoman liikkeiden aiheuttamaa epävakautta kuin Aasian talouskriisissä vuonna 1997. Kiinan hallituksella on myös liikkumavaraa finanssipolitiikan harjoittamiseen, toisin kuin esimerkiksi Yhdysvalloilla, jolla on ollut valtava budjetin alijäämä. Kiinan valtiontalouden alijäämä - vaikka sen määrää on vaikea tietää - on suhteellisen pieni, joten hallituksella on varaa menojen lisäykseen. Ne taas ovat tärkeä osa viime kuussa ilmoitettua elvytyspakettia.

Talouskriisi on osoittanut, että Kiina on odotettua riippuvuuvaisempi maailmanmarkkinoista. Vienti ulkomaille kääntyi marraskuussa laskuun ensi kertaa seitsemään vuoteen. Jos Kiina haluaa talouskasvunsa jatkuvan nopeana, on sen viennin hiipuessa lisättävä kotimarkkinoidensa osuutta talouden kasvusta.

Tähän tarkoitukseen Kiinan hallitus ilmoittikin mittavasta 460 miljardin euron elvytyspaketista. Kiinan elvytyspaketti poikkeaa länsimaiden vastaavista tukitoimista siinä, että rahaa ei käytetä pankkien tukemiseen vaan rakentamiseen. Kotimaisten investointien avulla Kiina yrittää suojautua kansainvälisen talouskriisin vaikutuksilta.

David Dolen mukaan elvytyspaketin vaikutuksia on vielä hankala arvioida.

- Suuri osa elvytyspaketista on luultavasti jo olemassaolevia hankkeita, ja siinä mielessä kyse ei ole varsinaisesta elvytyksestä. Esimerkiksi bruttokansantuotteen kasvuennusteissa oli jo otettu huomioon, että hallitus aikoi käyttää kaiken tuon rahan jo päätettyihin projekteihin. Meidän on hankala arvioida elvytyspaketin vaikutuksia, koska emme vielä tarkkaan tiedä sen yksityiskohtia. Sen voin sanoa, että Kiinan hallitus työskentelee kovasti sen parissa. Tiedän tämän, koska heillä ei ole ollut aikaa säännöllisiin tapaamisiin Aasian kehityspankin kanssa. Se on tietysti hyvä syy ja kunnioitamme sitä.

Sen verran Kiina on paljastunut, että elvytyspaketista lähes puolet käytetään teiden, rautateiden, lentokenttien ja sähköverkkojen rakentamiseen. Sichuanin toukokuisen maanjäristyksen aiheuttamien tuhojen korjaamiseen on myös varattu tuntuvasti rahaa. Loput paketista menee maaseudun kehittämiseen, ympäristönsuojeluun sekä sosiaalipalveluihin.

Aasian kehityspankissa työskentelevän David Dolen mielestä investoinnin julkisiin palveluihin ovat oikean suuntaisia. Koska investoinnit jakautuvat useammalle vuodelle, niiden elvyttävä vaikutus tässä hetkessä jää nähtäväksi.

- Voi olla, että paketissa on monia jo käynnistettyjä hankkeita, mutta niiden nopeuttamisella voi olla silti vaikutusta. Jos esimerkiksi ensi vuonna alkavaksi suunniteltu kolmivuotinen hanke aloitetaan nyt nopeutettuna, sillä on elvyttävää vaikutusta tässä hetkessä, ilman pelkoa talouden ylikuumenemisesta myöhemmin. Mielestäni tämä olisi hyvää politiikkaa, sillä jos hankkeet ovat jo olemassa, voimme luottaa siihen, että ne ovat hyviä hankkeita. Muutoin pitäisi kiireellisesti keksiä uusia tapoja käyttää rahaa eikä hankkeiden kehittämiseen ja suunnitteluun olisi tarvittavaa aikaa ja voimavaroja.

Kuluttajavetoisen talouden esteet

Talouskriisi on pakottanut Kiinan kääntämään katseensa kotimaisiin markkinoihin, joiden kehittäminen on jäänyt paitsioon talouskasvun perustuessa vientiin. Julkisten investointien lisäksi kotimarkkinoiden kehittäminen vaatii, että kiinalaisia kannustetaan kuluttamaan. Dolen mielestä kulutuksen lisääminen ei kuitenkaan auta tämänhetkisiin talousongelmiin.

- Lyhyellä aikavälillä Kiinalla on käyttöä talouden tukemiselle ja se voidaan tehdä lisäämällä investointeja. Kulutuksen lisääminen on myös tärkeää, mutta siinä on kyse talouden tasapainottamisesta pidemmällä aikavälillä. Mielestäni Kiina voi nostaa kulutusta, mutta en näe sitä ratkaisuna tämän hetken ongelmaan siitä, miten lisätä taloudellista toimeliaisuutta.

Kiinasta on vaikea tehdä kuluttajavetoista taloutta, jos kiinalaiset eivät sitä itse halua.

- David Dole

Vaikeina aikoina on hankalaa suostutella ihmisiä käyttämään rahojaan, vaikka se olisi hyväksi talouden kehitykselle. David Dole arvioi, että kulutuksen lisäämisen tiellä on Kiinassa tavallista korkeampia esteitä. Kiinalaiset ovat maailman säästäväisimpien kansakuntien joukossa. Koska maassa ei ole toimivaa sosiaaliturvaa, on koulutusta varten sekä pahan päivän varalle pakko säästää.

- Mielestäni Kiinan hallitus toimii lyhyellä aikavälillä oikein, sillä elvytyspaketissa luetellut investoinnit keskittyvät julkisiin palveluihin kuten liikenteeseen, koulutukseen ja terveydenhuoltoon. Pidemmällä aikavälillä kulutuksen lisääminen Kiinassa on hankala kysymys. Se on ollut haaste Kiinan taloudelle ainakin viimeisten vuosien ajan. Kiinalaisilla kuluttajilla on taipumus säästämiseen kulutuksen sijaan, ja jos he eivät itse sitä halua, on Kiinasta vaikeampi tehdä kulutukseen suuntautunutta taloutta. On myös muistettava, että rahoituskriisi alkoi asuntoluotoista Yhdysvalloissa, joka on erittäin kuluttajavetoinen talous. On kysyttävä, haluaako Kiina todella kehittää oman versionsa Yhdysvaltain kuluttajavetoisesta taloudesta? Itse en suosittele sitä, enkä usko, että kiinalaiset tulevat niin tekemään.

Talouskriisi hidastaa köyhyyden vähentämistä

Maaseudulta kaupunkien tehtaisiin ja rakennuksille töihin tulleet siirtotyöläiset kärsivät Dolen mukaan talouskriisistä kovimmin. Vientiteollisuuden keskuksesta Kaakkois-Kiinasta on syksyn kantautunut uutisia mielenosoituksista, joissa irtisanotut työntekijät ovat vaatineet maksamattomia palkkojaan. Yksi keskeinen kysymys onkin se, millaiset ovat talouskriisin yhteiskunnalliset ja poliittiset vaikutukset Kiinassa. Talouskasvun hiipumisen myötä levottomuuksien odotetaan tai pelätään lisääntyvän.

- Maailmanpankki ennustaa Kiinalle ensi vuodeksi 7,5 prosentin talouskasvua. On syytä korostaa, mikä tahansa muu maa olisi riemuissaan sellaisesta talouskasvusta. Sitä on siksi vaikea ajatella ongelmana. Ne, jotka pitävät sitä ongelmana, ajattelevat talouskasvun supistumisen johtavan yhteiskunnan epävakauteen. Tehtaiden sulkemiset Kaakkois-Kiinassa ovat johtaneet irtisanomisiin ja työttömiksi joutuneiden työntekijöiden mielenosoituksiin. Tämä kaikkia pitää paikkansa, mutta vaatii jonkinlaisen uskon hypyn sanoa, että 7,5 prosentin talouskasvu johtaa Kiinassa laajoihin yhteiskunnallisiin levottomuuksiin. En ole nähnyt missään selvää analyysiä, jonka mukaan Kiinan yhteiskunnan vakaus vaatisi jonkun vähimmäisrajan ylittävän talouskasvun.

Kiinan viranomaiset ovat kertoneet työllisyystilanteen synkentyneen syksyn mittaan. Dole arvioi työttömyyden edelleen kasvavan, mutta sen vaikutukset näkyvät pikemminkin maaseudulla kuin kaupungeissa. Siirtotyöläiset matkaavat tänä vuonna kevätjuhlan viettoon kotiseuduilleen aiempaa synkempien tulevaisuuden näkymien keskellä.

- On varmaankin hyvä asia, että kiinalainen uusivuosi tai kevätjuhla alkaa tänä vuonna aikaisin. Irtisanotut siirtotyöläiset matkustavat koteihinsa joka tapauksessa, joten tänä vuonna he tekevät sen aiemmin. Heillä on kotiin palatessaan tietysti vähemmän rahaa, ja luultavasti monen osalta näkymät siitä, minne he jatkossa menevät ovat epävarmoja. Monet heistä jäänevät kotimaakuntiinsa tavallista pidemmäksi aikaa. Näemme ehkä levottomuuksia kotiseuduilleen palaavien siirtotyöläisten keskuudessa, kun he jonkun ajan kuluttua huomaavat, etteivät heidät tulo- ja työllisyysnäkymänsä ole yhtä hyvät kuin aiemmin.

David Dole työskentelee Aasian kehityspankissa, jonka rahoittaa erityisesti köyhyyden vähentämiseen tähtäävää kehitystyötä Aasian alueella. Kiinan 30 vuotta sitten aloittaman uudistuspolitiikan merkittävimpiä saavutuksia on ollut kymmenien miljoonien ihmisten nostaminen köyhyydestä. Meneillään oleva talouskriisi muodostaa haasteen köyhyyden vastaisen työn jatkolle. Dolen mielestä nyt olisi tärkeää kehittää julkisia palveluja maaseudulla, jotta siellä asuvien ihmisten putoaminen takaisin köyhyyteen kyettäisiin estämään.

- Köyhyyden vähentäminen tapahtuu Kiinassa kahdella tapaa. Toinen on se, että ihmiset löytävät parempaa työtä kaupungeista, ja toinen on se, että autetaan maaseudulle jääviä köyhiä. Tästä on nähtävissä, miten talouden hidastuminen vaikuttaa köyhyyden vähentämiseen Kiinassa. Siirtotyöläisyys on ollut merkittävin keino köyhyyden vähentämisessä, mutta talouden hidastumisen myötä ihmiset joutuvat palaamaan kaupungeista maaseudulle. Miten pian he voivat palata taas kaupunkeihin töihin, sitä en osaa sanoa. Joka tapauksessa tämä asettaa suuren kysymysmerkin sen päälle, miten Kiina voi jatkossa tehostaa köyhyyden vähentämistä.