Kiinalainen keittiö - Syömäpuikot, osa 1

Aikojen alusta lähtien kiinalaiset ja muut aasialaiset ovat kerääntyneet ruokapöydän ääreen syömäpuikot käsissään. Jos maailmaa eivät pyyhkisi globalisaation aallot, tietäisi harva länsimaalainen mitään näistä maailman väkirikkaimman maanosan ruokailuvälineistä. Mutta mistä tapa syödä puikoilla on peräisin? Ja miten ihmeessä noita pitkiä ja kapeita tikkuja oikein käytetään? Näihin kysymyksiin saat vastauksen tässä kiinalaisia ruokailuvälineitä käsittelevässä juttusarjassa.

Veitset kuuluvat teurastamoon

Syömäpuikot juontavat juurensa muinaiseen Kiinaan. Sanotaan, että ensimmäiset syömäpuikot kehitettiin 5000 vuotta sitten. Ihmisillä oli tapana katkaista puista oksia, joiden avulla saattoi nostaa kypsynyttä ruokaa nuotion tulesta.

Myöhemmin lihaa, kasviksia ja muita ruoka-aineksia alettiin leikellä pieniin palasiin, koska ruoka kypsyi näin nopeammin ja energiaa säästyi. Ja koska ruoka oli jo valmiiksi leikattu, ei ruokailijoillla ollut tarvetta veitsille ja puiden oksat saatettiin kehittää syömapuikoiksi.

Syömäpuikkojen käyttöön Kiinassa on vaikuttanut myös filosofi Konfutse (551-479 eaa.). Konfutse oli kasvissyöjä, jolle veitset muistuttivat lähinnä teurastamoista. Veitsiin liitetty väkivaltaisuus ei hänen mielestään sopinut ruokapöytään: “Kunniallinen ja hurskas pysyy kaukana teurastamosta ja keittiöstä. Eikä hän salli veitsiä pöydälleen”, kirjoitti Konfutse. Hänen opetuksissaan ylistettiin rauhaa ja tuomittiin kaikenlainen väkivalta, myös eläimiä kohtaan. Suositun Konfutsen ajatukset todennäköisesti edistivät syömäpuikkojen käyttöä Kiinassa.

Syömäpuikkojen käyttö levisi ensin koko Kiinaan ja vuoteen 500 mennessä myös Koreaan, Japaniin ja Vietnamiin. Tänäkin päivänä näissä neljässä maassa syödään puikoilla, kun muissa Aasian maissa syödään käsin tai muilla ruokailuvälineillä.

Hopeiset syömäpuikot paljastavat myrkyn?

Aluksi syömäpuikot olivat pinsettien tapaan päistään toisissaan kiinni. Mutta jo 900 vuotta ennen ajanlaskun alkua syötiin kahdella erillisellä puikolla. Siinä missä japanilaiset syömäpuikot ovat lyhyempiä (18-21 cm), pyöreämpiä ja terävämpiä päistään, ovat kiinalaiset pidempiä (23-26), kulmikkaita ja päistään suoria.

Syömäpuikkoja valmistetaan monista materiaaleista: puusta, metallista, luusta, kivestä ja muovista, vain muutamia mainitakseni. Kiinalaisissa kodeissa selvästi yleisimpiä ovat bambusta valmistetut ja puiset syömäpuikot.

Shang-dynastian aikana kuningas Zhou määräsi käsityöläisensä valmistamaan syömäpuikot norsun hampaista. Tuohon aikaan niitä pidettiin ylellisimpinä ja hienoimpina syömäpuikkoina kiinalaisen ruokakulttuurin historiassa.

Muinaisina aikoina keisarin hovissa käytettiin myös hopeisia syömäpuikkoja, sillä niiden ajateltiin muuttuvan väriltään mustiksi, jos ne koskettivat myrkyllistä ruokaa. Myöhemmin kyseinen teoria luonnollisesti hylättiin!

Ei pelkästään syömistä varten

Nykyään syömäpuikkoja ei käytetä pelkästään syömiseen. Niistä voidaan loihtia kauniita taideteoksia tai niitä voidaan käyttää koristeina. Syömäpuikot voivat olla lakattuna, maalattuja tai kirjailtu kiinalaisella kalligrafialla, kuvilla Pekingin oopperasta tai häikäisevistä maisemista. Erilaisten syömäpuikkojen huima valikoima lämmittää keräilijöiden sydämiä Kiinassa ja muuallakin.

Syömäpuikot ovat kiinaksi kuàizi ( 筷子 ), mikä kuulostaa samalta kuin “nopeasti vauva”. Siksi syömäpuikkoja tavataan Kiinassa antaa hääparille pikaisen perheenlisäyksen toivotuksena. Vanhempi nainen voi sitä vastoin pitää täydellisenä loukkauksena, jos hänelle annetaan syömäpuikot lahjaksi. Hän on saattanut omasta mielestään jo saattaa maailmaan riittävästi jälkikasvua!

Näillä eväillä voimme ottaa seuraavan askeleen – opetella käyttämään näitä yksinkertaisia mutta hankalia ruokailuvälineitä. Seuraavassa osassa opetetaan syömäpuikkojen käyttöä ja niihin liittyviä pieniä salaisuuksia ja kirjoittamattomia sääntöjä.