Elementtejä ruokapöydässä - valintoja vuodenaikojen mukaan

Meidän ateriavalintojamme ohjaavat aika usein ainoastaan makuaisti ja mieliteot. Viimeisten parin vuosikymmenen aikana ulottuvillamme on ollut houkutteleva valikoima mitä eksoottisempia ruoka-aineita, joita on saatavilla mihin vuodenaikaan tahansa. On siis aika helppoa kadottaa näkemys siitä, mikä ruoka kuuluu luonnostaan mihinkin vuodenaikaan.

Tutustuminen kiinalaiseen keittiöön ja sen noudattamiin ravitsemusoppeihin saattaa hyvinkin kirkastaa näkemystä siitä, mitä ja miksi milloinkin pitäisi syödä, ja kuinka voimme ateriavalinnoillamme vaikuttaa kehon ja mielen hyvinvointiin.

Vesi, puu, tuli, maa, metalli

Kiinalaisessa lääketieteessä ja terveyttä tukevassa syömisessä on johtavana periaatteena viiden elementin, ja niihin liittyen viiden maun oppi. Viisi elementtiä ovat vesi, puu, tuli, maa ja metalli. Nämä elementit luovat toinen toisensa, ne ovat keskinäisessä vuorovaikutuksessa ja niiden tulisi olla tasapainossa. Jokaista elementtiä vastaa tietty vuodenaika ja siihen kuuluvat maut ja ruoka-aineet.

Kevät on puu-elementin aikaa, ja sitä vastaava maku on hapan. Greippihedelmän, sitruunan ja tomaatin kaltaiset happamat maut ovat myös luonteeltaan viileitä, vakauttavia ja pidättäviä, eli ne pitävät aineet kehossa sisällä, ja ehkäisevät esim.ripulia.

Kesällä siirrytään tulielementtiin, jonka maku on karvas. Karvaat ruoka-aineet, kuten ruis, kahvi ja raparperi alentavat energiaa ja viilentävät, ja ne myös tehostavat ruoansulatusta.

Maaelementin energia on korkeimmillaan myöhäiskesällä, sadonkorjuun aikaan, kun luonto tuottaa siemeniä ja valmistautuu seuraavan sukupolven kasvuun. Maan maku on makea, ja makeisiin ruoka-aineisiin kiinalaiset katsovat kuluviksi esimerkiksi kanan, kurpitsan, porkkanat, maissin ja hunajan.

Metalli-elementti on voimakkaimmillaan syksyllä, kun puutarhoissa tehdään loppusiivousta talvea varten. Metallielementti on luonteeltaan voimallinen ja sen maku on polttava – voimakkaasti tuoksuvat ruoka-aineet, kuten purjosipuli ja inkivääri parantavat aineenvaihduntaa, lisäävät hikoilua ja helpottavat flunssa- ja kylmettymisoireita. Syksyyn kuuluvat myös monet pavut ja retiisit.

Vesielementin oma vuoden aika on talvi, johon kuuluu juurien vahvistaminen ja voimien varastoiminen tulevaa kevättä varten. Talven maku on suolainen. Suolaiset ruoka-aineet liikkuvat alaspäin ja ne vaikuttavat kudoksia pehmentävästi. Suolaisia ruoka-aineita ovat muun muassa äyriäiset ja merilevä.

Vuodenajat toteutuvat ruokavaliossa niin, että lämpimänä vuodenaikana suositaan viileitä tai kylmiä ruokia, joiden energiat liikkuvat ylös ja ulospäin. Kylmänä vuodenaikana ruokavalioon lisätään lämmittäviä ja kuumia, energeettisesti sisään ja alaspäin liikkuvia ravintoaineita. Tällä tavalla pyritään saattamaan ihmiselimistö tasapainoon luonnossa vallitsevan laadun kanssa. Kylmä salaatti tai jäätelöannos on siis kehon energiapolitiikan kannalta mielekkäämpi valinta kesähelteellä kuin paukkupakkasilla.

Valmistustapa vaikuttaa

[img_assist|nid=62562|title=Höyrystäminen on "viileä valmistustapa"|desc=|link=popup|align=right|width=1480|height=117] Myös ruoanlaittotapa voi olla luonteeltaan lämmin tai viileä: energeettisesti lämpimiä valmistustapoja ovat esimerkiksi grillaaminen, paistaminen, wokkaaminen ja savustaminen. Viileitä valmistustapoja taas ovat höyrystäminen, runsaassa vedessä keittäminen, raastaminen ja suolaaminen. Se, miten ruokaa valmistetaan voi siis joko lisätä tai vähentää ravinnon kuumuutta.

Jos kiinalaisen keittiön periaatteet pitäisi kiteyttää yhteen sanaan, niin se olisi varmaan “tasapaino”. Kuten niin monessa muussakin asiassa kiinalaiset korostavat syömisessäkin liiallisuuksista pidättäytymistä ja kohtuudessa pysymistä – vuodenajasta riippumatta.