Käärmeitä keittiössä ja apteekissa

Kiinalaisille käärme on kompleksinen otus. Sitä pidetään pelottavana ja ovelana, sillä on parantavia ja maagisia ominaisuuksia - toisaalta se on yksi ravinnonlähde siinä missä muutkin eläinkunnan edustajat.

Käärmeellä on myös paikkansa kiinalaisella eläinradalla, ja siinä yhteydessä sen uumoillaan olevan lohikäärmeiden sukua. Mytologian maailmassa käärme on yleensä naispuolinen lumoojatar, klassisena esimerkkinä siitä on oopperassa ja elokuvissakin lukemattomia kertoja toistettu Bai She – Valkoinen käärmenainenlegenda valkoisesta käärmenaisesta, Bai She[/node].

Friteerattua matelijaa ja käärmekeittoa

Kiinalaissa ravintoloissa käärmeitä löytyy ruokalistoilta erityisesti maan eteläisimmissä osissa, johtuen luonnollisesti siitä, että trooppinen ilmanala suosii käärmeitä paremmin kuin kylmä ja kuiva pohjoinen. Beijingissäkin toki saa käärmettä syödäkseen, kun hakeutuu sopivaan etniseen ravintolaan.

Käärme päätyy pataan ehkä useimmiten syksyllä ja talvella, koska sitä pidetään laadultaan kuumuutta lisäävänä ruokana. Erityisesti hongkongilaisille käärmekeittosesongin alku on tärkeä vuotuinen rituaali aina kun ilmat alkavat viiletä.

Käärme tarjoillaan näissä erikoisravintoloissa yleensä niin, että yhdestä matelijasta valmistetaan monta ruokalajia, jotka siis tilataan kokonaisuutena. Ateriaan kuuluu esimerkiksi nahasta käristettyjä rapeita “snäksejä”, kasvisten kera paistettua käärmeenlihaa, ja käärmekeittoa.....johon on lykätty kaikki se mitä matelijasta ei muuten saada ruoaksi valmistettua.

Kun ateria on tilattu ruokailija ehkä erehtyy luulemaan, että seuraava vaihe onkin sitten syöminen. Ennen kuin niin pitkälle päästään, on käärmeensyöjän kuitenkin kohdattava ruokansa silmästä silmään, sillä kokemukseni mukaan tässä vaiheessa kokki pyyhältää paikalle matelijaa roikottaen, ja kysyy, että kelpaako tämä. Kannattaa varmaan sanoa että kelpaa, ellei sitten ole sen verran asiantuntija että osaa vaatia käärmeateriansa raaka-aineelta jotain erityistä....taatusti tuore se ainakin on.

Syömisen hetki siirtyy aina vain tuonnemmaksi, sillä pian sen jälkeen kun kokki käärmeineen on kadonnut keittiöön tarjoilija tuo pöytään snapsilasilliset – yhden punertavan ja yhden vihertävän. Se punertava on sen käärmeen verta ja se vihertävä sen sappinestettä. Molemmat on höystetty kirkkaalla viinalla. Nämä snapsit kulautetaan mieluummin pohjanmaan kautta, sillä käärmedrinkin bougueta ei ole aihetta maistella sen pidempään.

Ja vasta tässä vaiheessa päästään itse asiaan, eli syömiseen. Moni vakuuttaa, että käärme maistuu aika lailla samalta kuin kana, mutta itse en ihan allekirjoita väittämää. Lihan rakenne ja maku on pikemminkin sammakkoinen ja kelmeä, tai sitten makuaistimusta värittää se tosiasia, että tietää syövänsä matelijaa.

Käärme lievittää reumatismia

Käärmeitä syödään ja käytetään lääkeaineena siksi, että kiinalaisittain käärmevalmisteiden - muodossa tai toisessa - katsotaan lisäävän ja varastoivan ihmisen elinvoimaa ja esimerkiksi lievittävän reumatismia, vahvistavan niveliä, parantavan malarian ja ylipäänsä ehkäisevän kaikenlaisia kylmyydestä ja kosteudesta johtuvia vaivoja. Sanotaan myös, että käärmettä syömällä pysyvät pahat henget poissa.

Jos ei halua popsia koko käärmettä, apua löytyy myös kiinalaisen apteekin hyllyltä. Niissä myydään mm.valmista käärmeviinaa, tai jos olet tee-se-itse-tyyppiä niin myös kuivattuja käärmeitä on saatavilla. Niitä voi sitten itse liotella kirkkaaseen alkoholiin ja nauttia juomaansa pieninä annoksina.

Käärmevalmisteiden uskotaan myös lisäävän seksuaalista suoristuskykyä, ja siitä syystä käärmekeitto maistuukin erityisesti miesväelle.