Polkupyöräilyn lyhyt historia Kiinassa

Vaikka Kiina nykyisin tunnetaankin maailman polkupyöräilyn mahtimaana, ei tämä länsimainen keksintö ihan helpolla asettunut osaksi kiinalaista maisemaa. Alkukankeus johtui etenkin siitä, että 1800-luvun lopulla, kun pyöräily muualla maailmassa alkoi yleistyä, Kiina oli jo pitkään kärsinyt länsivaltojen taholta nöyryytyksen jos toisenkin, eivätkä tällaiset ulkomaiset keksinnöt saaneet mitenkään suopeaa vastaanottoa.

Ensimmäiset maininnat polkupyöristä kirjattiin Kiinassa 1860-luvulla, kun euroopassa vieraillut virkamies Binchun kirjoitti näkemistään ihmeellisyyksistä – yksi näistä kummastuksen aiheista oli Pariisissa vastaan tullut velosipedi, polkupyörä siis. Binchunin ja delegaationsa matkan tarkoituksena oli itse asiassa arvioida viimeisimpiä teknisiä innovaatioita, ja muun muassa pohtia niiden mahdollisia sotilaallisia käyttötarkoituksia. Polkupyörää ei ilmeisesti tuolloin vielä pidetty varteenotettavana sodankäynnin välineenä.

Herrasmies ei hikoile

1800-luvun lopulla Kiinan ainoat polkupyöräilijät olivatkin Shanghain kaltaisissa metropoleissa asuvat ulkomaalaiset. Kiinalaisväestö lähinnä ihmetteli isonenien intoa niin vaivalloiseen fyysiseen ponnisteluun. Noihin aikoihin kukaan itseään kunnioittava, vähänkään varoissaan oleva kiinalainen ei liikkunut omin avuin, vaan otti alleen kantotuolin, tai jos lukeutui modenimpaan kansanosaan, kutsui paikalle Kiinassa 1870-luvulla lanseeratun vedettävän riksan.

Vasta 1900-luvun taitteessa kiinalaiskuluttajille alettiin kaupitella polkupyöriä, ulkomailla valmistettuja ja melko kalliita sellaisia. Mutta hikoilu ja reippailu ei edelleenkään sopinut kiinalaisten elämäntapaan, joten alkuun polkupyörät yleistyivät lähinnä uusrikkaiden, todennäköisesti ulkomailla koulutusta ja

kokemusta hankkineiden kansalaisten keskuudessa. Toinen edistyksellinen käyttäjäkunta muodostui ulkovaltojen laivastosatamissa työskentelevistä ilotytöistä (“sing-song-girls”). Heillä oli suhteellisen hyvä tulotaso, ja hehän elivät jo muutenkin yhteiskunnan normien marginaalissa. Vasta kun 1920-luvun paikkeilla kaupungeissa yleistyi kuusipäiväinen työviikko ihmisille jäi selkeästui vapaa-aikaa, jonka viettämiseksi sitten keksittiin vaikka hypätä pyörän satulaan. Näin siis rannikolla ja kaupungeissa. Kiinan sisämaahan polkupyörä ehti paljon myöhemmin ja yleistyi 1930-40-lukujen mittaan.

Koko kansan kulkupeliksi

Kiinalainen polkupyöräteollisuus sai alkunsa -30 luvulla, ensin ulkomaisten pyörien kokoonpanotehtaissa ja sitten kotimaisena tuotantona -40-luvulla. Vuosi 1949 ja Kiinan kansantasavallan perustaminen oli käänteentekevä kiinalaispyöräilyn historiassa. Puolue päätti ottaa polkupyörän kansojen kulkupeliksi, ja polkaisi käyntiin massiivisen tuotantokoneiston. Polkupyöräily otettiin myös huomioon kaupunkisuunnittelussa ja työmatkapyöräilijöille myönnettiin avustuksia. Näin saatiin paikattua julkisen liikenteen puutteita. Kiinan ensimmäiseen viisivuotissuunnitelmaan kirjattiin tavoitteeksi polkupyöräteollisuuden vuotuinen lähes 60 prosentin kasvu, ja vuonna 1958 yllettiin miljoonan pyörän vuosituotantoon.

Polkupyörä on muuten kiinaksi zì xíng chē (自行车), eli "itse kulkeva ajopeli".