Saar Avivi - sotilaasta taijin opettajaksi

Tiedotusvälineistä saa päivittäin lukea uutisia väkivallasta. Oli kyse sitten terrori-iskuista ulkomailla tai kotoisista pahoinpitelyistä, herättävät niistä kertovat uutiset levottomuutta ja pelkoa. Nykyään ei mielellään oikaista pimeän puiston poikki tai katsota vastaantulijaa kadulla silmiin.

Israelilaisen Saar Avivin tarina tarjoaa kenties vastauksen siihen, miten käsitellä väkivallan arkipäiväistymistä ja sen herättämää levottomuutta. Israelissa kasvanut ja sittemmin Ruotsiin muuttanut Saar on omistautunut kiinalaisen taistelutaidon taijin harjoitteluun ja opettamiseen. Saarin kulkema matka on ollut pitkä myös henkisesti. Nykyään Saar kamppailee sisäisen rauhan löytämiseksi, mutta nuorena hän omistautui taijia huomattavasti aggressiivisemmille lajeille.

- Aloitin krav magalla, joka on Israelin vaikeissa olosuhteissa vuosien mittaan kehittynyt itsepuolustustaito. Krav maga on erittäin käytännöllinen itsepuolustustekniikka. Sen ajatuksena on yksinkertaisesti jäädä eloon vaikeista tilanteista. Kun oli 12-vuotias, osasin tappaa ihmisen hetkessä ainakin 20 eri tekniikalla. Meidät opetettiin siihen. Harjoittelussa keskitytään luontaisten vaistojen hyödyntämiseen siten, että niitä voi käyttää tehokkaasti taistelussa. Sellaista se oli, opettelimme olemaan pieniä sotakoneita ja jäämään henkiin, koska Israelissa saattoi olla hyvin väkivaltaista.

Saar kasvoi perheessä, joka asui yhdessä maan pienimmistä kibbutseista. Lapsuus ja nuoruus kului kovassa työssä hedelmäviljelyksillä. Saarille myöhemmin tärkeäksi tulleeseen mietiskelyyn ja itsetutkiskeluun oli aikaa oli lähinnä traktoria ajaessa tai kasteluletkujen vierellä kävellessä. Krav magaa ja taekwondoa harjoitelleelle Saarille koitti israelilaisnuorten tapaa myös aika astua armeijaan.

- Menin armeijaan, ja kuuluin siellä taisteluosastoon, joka toimi Israelin miehittämillä alueilla sekä useaan otteeseen Libanonissa. Näin tuolloin paljon väkivaltaa ja jouduin moniin epämiellyttäviin tilanteisiin. Nuo kokemukset ovat vaikuttaneet paljon siihen, mitä nykyään ajattelen taistelulajeista. Nykyisin olen vahvasti vahvasti väkivaltaa vastaan.

Kohtaaminen taijin kanssa

Saar vietti armeijassa kolme vuotta ja kamppaili jatkuvasti kasvanutta epäuskoaan vastaan. Lopulta hänen oli mahdoton hyväksyä väkivaltaa ratkaisuna konflikteihin. Kolmen vuoden pakollisen asepalvelusajan jälkeen Saar lähti armeijasta, vaikka hänen esimiehensä olisivat toivoneet hänen jatkavan sotilaana.

Tuolloin Saar tapasi Liu Haihen, kiinalaisen kungfu- ja taijimestarin, josta tulisi hänen opettajansa ja hyvä ystävä.

- Olin tilanteessa, jossa kaipasin jonkinlaista tapaa rentoutua. Kohtasin taijin ja ensimmäisen opettajani, joka oli aivan loistava ihminen. Uskon, että suuri osa siitä, miten taiji on minuun vaikuttanut, on peräisin hänen luonteestaan ihmisenä. Hän oli varmasti kärsivällisin ihminen, jonka olen koskaan tavanut, ja se näkyi hänen opettaessaan taijia.

Parin vuotta Liun tapaamisen jälkeen Saar alkoi työskennellä tämän avustajana, ja Liu kannusti Saaria aloittamaan myös taijin opetuksen. Tämä tapahtui kymmenen vuotta sitten, ja sen jälkeen on tapahtunut paljon. Saar tapasi ruotsalaisen Camillan ja muutti tämän kanssa Ruotsiin Örebrohon, jossa heillä on kolme lasta. Saar opettaa paikallisessa taijikoulussa, mutta antaa lisäksi opetusta myös meditaatiossa ja itsepuolustuksesssa.

Saarin opettaja Liu Haihe menehtyi leukemiaan viisi vuotta sitten. Kiinalainen mestari on jättänyt suuren aukon jälkeensä.

- Se oli erittäin surullista. Järjestämme aina joulukuun 20. päivänä koulullamme seremonian, jossa näytämme videoita hänestä ja keskustelemme taijista. Se on eräänlainen muistopäivä hänen kunniakseen, sillä hän antoi inspiraation koulumme perustamiselle.

Saar kertoo, että taijiyhteisö on alkanut viime vuosina kasvaa Ruotsissa, mistä on pitkälti kiittäminen hänen hyvää ystäväänsä Paul Silfverstrålea. Paul rohkaisi Saaria myös osallistumaan ensimmäistä kertaa taijikilpailuihin vuonna 2007. Saar on tähän mennessä saavuttanut toisen sijan EM-kisoissa ja voittanut kultaa ja hopeaa Ruotsin avoimissa mestaruuskilpailuissa. Saar on tyytyväinen menestykseensä, mutta ei näe kilpailemista tärkeänä.

- Täytyyhän sitä yrittää! Ja on hienoa, kun sitten huomaa, että kilpaileminen sujuu. Jokaista kisaa edeltää 3-4 kuukauden pituinen intensiivinen valmistautuminen. Olen kokenut, että sen aikana saa syvemmän ymmärryksen voimistaan ja siitä, mitä on taijista oppinut. En kuitenkaan aioa suunnata taijikoulun opetusta kilpailemista varten, vaan harjoitamme taijia ennen kaikkea kehittyäksemme ja kasvaaksemme.

Tavoitteena on tulla paremmaksi ihmiseksi

Kehittyminen ja kasvaminen ovat tärkeitä teemoja Saarille, jonka mielestä elämässä on mahdollista oppia niin onnistumisista kuin vastoinkäymisistä. Joillakin tapahtumilla on kuitenkin selvästi syvempi vaikutus kuin muilla. Erityisen innoissaan Saar oli ensimmäisestä matkastaan taijin alkuperämaahan Kiinaan. Pitkäaikainen haave toteutui, kun Saar sai Kiinan-matkan vaimoltaan 30-vuotislahjaksi.

- Harjoittelin Kiinassa puistoissa, ja monet ihmiset tulivat seuraamaan harjoitteluani. Kukaan ei puhunut englantia, mutta heihin teki selvästi vaikutuksen se, että joku länsimaalainen osaa taijia. Tunsin itseni erittäin hyväksytyksi ja siellä oli mukavaa harjoitellla. Vanhat naiset tulivat luokseni ja tarjosivat lainaksi miekkojaan. Ymmärsimme toisiamme eleiden ja katseiden perusteella, se oli hyvin jännittävää.

Taiji on taito ja prosessi, jossa opitaan tuntemaan itseä.

- Saar Avivi

Kamppailulajeissa myös opettajalla on opettajansa. Saar matkustaa nykyisin mahdollisimman usein Tukholmaan, jossa hän harjoittelee mestari Wangin opastuksella. Saar kuvailee Wangia käveleväksi taistelulajien tietosanakirjaksi, joten kunnioitusta mestaria kohtaan häneltä ei ainakaan puutu.

- Hän osaa erittäin paljon. Kyse ei ole vain siitä, että hän taitaa monia eri tekniikoita, vaan hän on myös kunnon ihminen. Itse asiassa järkytyin, kun tapasin hänet ensimmäisen kerran. Tulin kotiin ja istuin sohvalle, ja vaimoni kysyi minulta, mitä on tapahtunut. Vastasin, että en tiedä, mutta luulen tavanneeni legendan.

Taijin harjoittelussa vahvistetaan sekä kehoa että sielua, ja Saar kertoo sen olevan fyysisesti hyvin vaativaa. Mestari Wangin kanssa harjoittelussa on mukavuus kaukana ja itsetunto koetuksella, kun tulee heitetyksi lattiaan kerta toisensa jälkeen. Mutta jopa se auttaa kasvamaan ihmisenä.

Jos ei ole harjoitellut kamppailulajeja, voi olla vaikea ymmärtää, että kamppailun ja väkivallan välillä on suuri ero. Pyrkimys rauhaan itsensä kanssa ei merkitse selän kääntämistä taistelutilanteelle, mutta Saarin mielestä on samaan aikaan on tärkeää analysoida syitään taijin harjoitteluun. Harjoittelun myötä tulee nopeammaksi ja vahvemmaksi, keuhkokapasiteetti nousee ja koordinaatio paranee, mutta nämä eivät itsessään ole päämääriä.

- Mielestäni on pohdittava sitä, miksi harjoittelee taijia. Jos haluaisin parantaa kuntoani ja terveyttäni, niin en ensimmäiseksi valitsisi taijia. Ryhtyisin harjoittamaan muita lajeja. Taiji on taito ja prosessi, jossa opitaan tuntemaan itseä.

Taijissa ei ole selkeää suuntaa tai päämäärää. Kyse on alati jatkuvasta prosessista, jossa pyritään ymmärtämään itseä ja ympäristöä. Jos taijista poistetaan henkisen kehityksen ajatus, ei Saarin mielestä ole enää kyse samasta lajista. Kokemukset Israelin armeijasta heijastuvat Saarin pelkoon siitä, että monet harjoittelevat kamppailulajeja nykyään vääristä syistä.

- Nykyään monet kamppailulajien harrastajat keskittyvät enemmän taistelupuoleen, eli siihen, että osaavat nujertaa vastustajan ja kehittyvät nopeammiksi. Tietysti kyse on kamppailu-urheilusta, mutta mielestäni tässä ei ole sen päämäärä. Kaiken sen jälkeen, mitä olen elämässäni kokenut, en halua enää harjoitella tappelemista. Olen tehnyt sitä jo tarpeeksi. Kun katsoo nykypäivän tilannetta maailmalla, näkee siellä ja täällä sotaa. Väkivaltaa on paljon ja sitä löytyy kaikkialta. Toivoisin, että ihmiset keskittyisivät enenemmän siihen, miten tulla paremmaksi ihmiseksi. Kyse on myötätunnon kehittämisestä kanssaihmisiä kohtaan ja siitä, että yrittää nähdä kanssaihmiset jonain muuna kuin vastustajina.