Tai Shin Mun - kiinalainen taistelutaito

Tai Shin Mun on vanha kiinalainen taistelutaito, joka sisältää kaikki perinteisen taistelulajin elementit ja lisäksi paljon muuta. Itämaisille taistelulajeille tyypillisesti myös Tai Shin Munissa keskitetään huomiota koko vartalon tasapainoon eli myös henkiseen puoleen. Lajin harrastaja Antti Kanner kertoo, mitä Tai Shin Mun oikein pitää sisällään.

-Harjoittelemme perinteistä kiinalaista sotataitoa, ja siihen kuuluu taistelutaitojen ja -tekniikoiden lisäksi hengitysharjoituksia, lääketiedettä ja yrttilääkintää, hierontaa, itsehoitoa ja ruuanlaittoa. Tai Shin Muniin kuuluu myös leijonatanssi, juhlatilaisuuksien esitysperinne onnen tuomiseen.

Tai Shin Mun -koulu kehittyi Kiinan historian mukana ja sai vaikutteita mm. taolaisesta ja buddhalaisesta filosofiasta sekä Shaolin-perinteestä. Tai Shin Mun -nimitys on peräisin muinaiselta apinajumalalta ja tarkoittaa Suuren Viisaan koulua. Lajia kutsutaankin myös apina-kungfuksi.

-Apina-kungfu on vanha sotataito, traditio,joista meidän koulumme edustaa yhtä linjaa. Lajin liikkeisiin on tullut vaikutteita ja inspiraatiota apinoiden liikkeistä, ja myöhemmin lajiin yhdistyi myös buddhalaisen apinajumaluuden suojelusuhde. Erilaisia linjoja on paljon, laji on aikojen kuluesssa hajonnut ympäri Kiinaa ja Aasiaa.

Suomeen laji on saapunut vuonna 1993, ja tällä hetkellä sillä on harrastajia yhteensä vajaa sata Helsingissä, Tampereella, Oulussa, Rovaniemellä sekä Ivalossa. Kanner aloitti harjoitelun 8 vuotta sitten, ja treenaamiselle ei näy loppua.

- Löysin lajin lukioaikoina. Jostain omituisesta syystä koin herätyksen, että haluan aloittaa kiinalaisen sotataidon harrastamisen. Laitoin netin hakukoneelle sanat Suomi ja kungfu, ja niin päädyin tänne.
Lajin treenaaminen on melko kausittaista. Kun lähdetään siitä, että treeni kestää kymmeniä vuosia, ehkä koko elämän, niin ei ole mielekästä päättää, että on treenattava kaikki nyt heti tai ei mitään koskaan. Harjoittelu mukautuu omaan elämään. Jossain vaiheessa tulee treenattua päivittäin, joskus taas muut kiireet menevät edelle.

Kiinalaisia aseita, tanssia ja tapakulttuuria

Kungfun harjoittelulla pyritään hyvään elämään. Lajissa opitaan aluksi perustekniikkaa, kuten asentoja ja liikkumista, lyöntejä ja potkuja. Kaikki pohjautuu liikesarjoihin, sillä ne opettavat tehokasta liikkumista, ohjelmoivat refleksejä ja ylläpitävät sekä parantavat terveyttä.

Vaikeusaste kasvaa oppilaiden edistyessä. Edistyneemmällä tasolla opitaan käsittelemään erilaisia aseita, kuten esimerkiksi keppiä tai sapelia. Kaikkiaan lajiin kuuluu 18 perinteistä kiinalaista asetta.

Lajiin kuuluva aiemmin mainittu leijonatanssi onkin jo lähes teatteria. Se näyttää iloiselta ja viihdyttävältä, mutta on myös fyysisesti vaativaa, ja sen alkuperäinen tarkoitus liittyy myös sotataitoihin. Tarinan mukaan kiinalainen keisari näki ennen taistelua unen tanssivasta pedosta. Neuvonantajat totesivat, että mystinen peto on leijona. Uni tulkittiin siten, että leijonan piti tanssia ennen taistelua tai muuten taistelu hävittäisiin. Ihka oikean tanssivan leijonan löytäminen oli turhan hankalaa, joten kaksi miestä puettiin isoon viittaan ja onnea tuottava tanssi esitettiin sotilasrummun säestyksellä. Rummulla on edelleenkin tärkeä merkitys tanssissa.

-Rumpu kuvaa leijonan sydäntä. Rummulla on tärkeä rooli kuvatessa leijonan mielialoja ja liikkumista. Aggressiivista ja iloista leijonaa kuvatessa rummunlyönnit ovat voimakkaita ja nopeita, kun taas ujomman leijonan ollessa kyseessä rumpu vaimenee ja lyö hitaammin, Kanner selvittää.

Myös leijonatanssipuvun kanssa pitää olla tarkkana. Puvun materiaali on bamburuokoa. Akrobaattinen tanssi asettaa puvulle tiukat vaatimukset. Puvun pitää olla joustava, kestävä ja kevyt. Pään koko saattaa eri puvuissa vaihdella hieman, kuten myös leijonan ilme. Puku on aina suunniteltu kahdelle ihmiselle. Lohikäärmetanssi on isommalle porukalle, mutta sitä ei ainakaan vielä Suomessa harrasteta.

Fyysisen harjoittelun ja henkisen hyvän olon lisäksi Tai Shin Mun avartaa maailmankuvaa. Harrastuksen ohessa Kiinan kulttuuri tulee tutuksi, kuten Antti Kannerkin on huomannut.

- On tullut matkusteltua Kiinassa ja tapakulttuuria oppii koko ajan, eli miten puhua ja käyttäytyä. Ei kulttuuri ole mitenkään korostetusti esillä, vaan oppi tulee siitä treenamisen arjesta.