1950-luvun Kiina kulki kampanjasta toiseen

1950-luvun Kiinasta muistetaan alkeelliset metallisulatot, joita loimusi siellä täällä ihmisten takapihoilla. Niissä sulatettiin kaikkea mahdollista aina kattiloista lähtien, jotta maan terästuotanto saataisiin nousuun. Vastaperustetulle Kiinan kansantasavallalle olivatkin tyypillistä kampanjat, jolla maan kehitystä yritettiin nopeuttaa – hinnalla millä hyvänsä.

Jälleenrakennuksen aika

Kun kommunistit nousivat Kiinassa valtaan vuonna 1949, oli maa valtavan jälleenrakennuksen edessä. Ainoa keino suoriutua tehtävästä oli saada kaikki yhteiskuntaluokat työhön mukaan. 1950-luvun alku olikin Kiinassa maltillisen uudistuspolitiikan aikaa, johon valtaosa kiinalaisista lähti innolla mukaan. Vain muutamassa vuodessa sotimisen aiheuttamat tuhot korjattiin. Talous nostettiin inflaation aiheuttamasta kaaoksesta uuden valuutan – renminbin eli kansan rahan – avulla, ja tuotanto palasi nopeasti maailmansotaa edeltävälle tasolle.

Kiinan kaupungeissa kommunistien valtaantulo näkyi siistiytymisenä, kun slummit purettiin ja kerjäläiset katosivat kaduilta. Häpeälliseksi koettu oopiumiongelma puolestaan ratkaistiin ankarilla rangaistuksilla. Samaan aikaan myös ulkomaalaiset ja heidän omistamansa yritykset hävisivät kaupunkien katukuvasta, kun Kiina sulkeutui ulkomaailmalta.

Samaan aikaan toteutettiin uuden Kiinan ensimmäiset yhteiskunnalliset uudistukset. Ne koskivat perhe-elämää ja maanjakoa, joihin oli kaivattu muutoksia jo pitkään. Perinteiseen elämänmenoon kuuluneet järjestetyt avioliitot ja moniavioisuus kiellettiin, ja avioero sallittiin Kiinassa ensi kertaa.

Kommunistit olivat jo sisällissodan aikana ryhtyneet jakamaan tilanherrojen maita maatyöläisille ja köyhimmille talonpojille. Kansantasavallan perustamisen jälkeen maanjakoa jatkettiin kaikkialla Kiinassa. Vuonna 1952 päätökseen saatu maauudistus vaati uhrinsa, sillä tilanherrojen nöyryyttäminen ja murhat olivat yleisiä. Maanjako mursi samalla perinteiset valtarakenteet Kiinan kylissä.

Korean sota

Jo perustamistaan seuraavana vuonna kommunistinen Kiina kävi ensimmäistä kertaa sotaan. Kiina tuki korealaisia kommunisteja, ja liittyi Korean sotaan Yhdysvaltain joukkojen lähestyessä Kiinan rajaa. Kiinalaiset onnistuivat työntämään amerikkalaiset takaisin, ja voitto amerikkalaisista nosti kommunistien arvostusta kiinalaisten keskuudessa kenties enemmän kuin mikään muu asia.

Korean sodan vuoksi Kiina joutui kauppasaartoon, jolloin sen oli turvauduttava tiiviimmin lähimmäisen liittolaisensa Neuvostoliiton tukeen. YK:ssa Kiinaa edusti Taiwanin saarelle sisällissodan lopulla paennut Kuomintangin hallitus. Ensimmäisiin olympialaisiin Kiinan kansantasavalta sai kuitenkin lähettää urheilijansa vuonna 1952, kun kisat järjestettiin Helsingissä.

Uuden Kiinan rakentaminen alkaa

Kommunistit eivät tyytyneet maan jälleenrakennukseen, vaan heidän tavoitteenaan oli muuttaa koko kiinalainen yhteiskunta. Korean sodan jälkeen maltillinen politiikka sai väistyä, ja Kiinan tietä sosialismiin alettiin kiirehtiä. Ensimmäinen viisivuotissuunnitelma otettiin käyttöön jo 1953, ja siinä seurattiin Neuvostoliiton raskasta teollisuutta painottavaa mallia. Parin vuoden kuluessa yksityisomistus lopetettiin koko Kiinassa niin maataloudessa kuin teollisuudessa.

Samaan aikaan Kiinaan luotiin ensimmäinen perustuslaki, jossa hallinnon perusyksiköksi tuli kansankongressi. Kiinalaiset pääsivät suoraan valitsemaan vain oman kylänsä kansankongressin. Muilla hallinnon tasoilla aina koko maan kansankongressiin saakka vaalit käytiin välillisesti: alemman kansankongressin edustajat valitsivat edustajat ylempiin edustuslaitoksiin.

Kampanjoista katastrofiin

1950-luvun lopulla erilaiset kampanjat mullistivat Kiinaa. Kylmän sodan lientyminen näkyi aluksi myös Kiinassa. Talonpoikiin tukeutuneet kommunistit halusivat saada myös koulutetun väestön mukaan maan rakentamiseen. Tarkoitusta varten aloitettiin satojen kukkien kampanja, jossa koulutettuja kiinalaisia kannustettiin sanomaan sanottavansa kommunistien tavasta johtaa maata. Kun arvostelu oli odotettua ankarampaa, aloitettivat kommunistit kurinpalautuskampanjan. Tässä oikeiston vastaisessa kampanjassa yli puoli miljoonaa kiinalaista menetti poliittiset oikeutensa jopa kahdeksi vuosikymmeneksi.

Vuonna 1958 aloitettiin Suuri harppaus, mikä oli Kiinan toiselle viitivuotissuunnitelmalle annettu nimi. Neuvostoliiton mallin seuraaminen oli osoittautunut huonoksi Kiinalle, sillä talouskasvu oli hiipunut. Kiina oli maatalousvaltainen yhteiskunta, jonka luonnonvarat olivat vähäisemmät kuin Neuvostoliitolla. Nämä rajoitteet oli tarkoitus ylittää mobilisoimalla kansa yhteisiin töihin ja kannustamalla heitä aloittamaan takapihateollisuutta. Tarkoitusta varten kiinalaiset koottiin kommuuneihin, jotka käsittivät keskimäärin 5000 perhettä.

Suuren harppauksen toteutus epäonnistui surkeasti. Esimerkiksi takapihojen sulatoissa valmistettu teräs oli laadultaan niin heikkoa, ettei sitä voitu käyttää teollisuudessa. Tuotantolukujen liioittelu johti yhä kunnianhimoisempiin tavoitteisiin. Samalla tehtiin kohtalokas virhe, kun työväkeä vietiin pois sadonkorjuusta teollisuuden tarpeisiin. Kun maanviljely vielä kärsi huonoista satovuosista, kuoli seuranneessa nälänhädässä jopa 30 miljoonaa kiinalaista.

Suuren harppauksen epäonnistuminen johti lopulta Mao Zedongin astumiseen syrjään päivänpolitiikasta. Uudistusvauhti oli äitynyt liian kovaksi, ja Kiina palasi vuosikymmenen alun maltillisempaan politiikkaan.