Eunukit vahvistavat otettaan vallasta (osa 59)
- Listen:
Keisari Tang Dezong (Li Shi, hallitsi 779 - 804) nousi valtaistuimelle vuonna 779. Hän oli perinyt valtakunnan, jossa hovin valta oli rajoitettua maakuntien johtajien otettuaan itselleen laajoja oikeuksia ja jossa eunukit olivat saaneet vahvan jalansijan hovin hallinnossa. Lisäksi valtion talous oli huonossa tilassa sisällissodan jäljiltä ja verotulot pienet. Valtio eli lähinnä Dezongin isoisän asettamasta suolamonopolista.
Dezong ei suinkaan pyrkinyt vähentämään eunukkien vaikutusvaltaa hovissa, vaan asetti monia heistä merkittäviin asemiin. Eunukit käyttivät tilaisuuden hyväkseen ja pitivät pääkaupunkia otteessaan. Lahjonnasta tuli osa hallintoa. Eunukit jopa komensivat keisarillista kaartia.
Dezong ei onnistunut vahvistamaan keskushallintoa. 780-luvulla lähtien hän joutui tukahduttamaan useita paikallisia kapinoita. Sotilaskuvernöörien asemista tuli perinnöllisiä. Täten maakuntia hallitsevat perheet tekivät itsestään käytännössä paikallisia keisareita.
Dezong onnistui rauhoittamaan eteläisen rajansa solmimalla liiton Nanzhao-kuningaskunnan kanssa, mutta lännessä harmit jatkuivat. Vuoteen 795 mennessä uigurit (kiinaksi Huihu) olivat asemassa, jossa he kykenivät halutessaan pysäyttämään kaupan Silkkitiellä. Tämän turkkilaissukuisen kansan valtaa lännessä haastoi ainoastaan Tiibet, jonka kanssa Kiinan rajakahinat jatkuivat.
Dezongin aikakausi ei tuonut mitään suuria uudistuksia tilanteeseen. Hänen kuoltuaan valtaistuimelle nousi hänen vammainen poikansa Tang Shunzong (Li Song) vuonna 805. Shunzong luopui vallasta jo vuoden kuluessa luovuttaen valtaistuimen pojalleen Tang Xianzongille (Li Chun, hallitsi 805 - 820).
Xianzong onnistui ottamaan armeijan komennon eunukeilta ja alkoi käyttää jälleen ansioita virkamiesten mittarina nimityksiä annettaessa. Eunukit joutuivat väliaikaisesti luopumaan osasta valtaansa.
Toisaalta Xianzong joutui toistuvasti käyttämään armeijaa kapinoiden kukistamiseen, ja se söi valtion kassaa. Kapinoiden kukistaminen kuitenkin toi mukanaan vaikutusvaltaa hoville, ja keisarin asema oli parempi kuin koskaan sitten An Lushanin kapinan (755 - 763).
Tang-dynastian hallinnossa kungfutselaiset oppineet joutuivat pitkälti soittamaan toista viulua buddhalaisuuden, taolaisuuden ja eunukkien takana. Oppinut Han Yu (768 - 824) asettui vastustamaan buddhalaisuutta keisarin aikoessa asettaa Buddhan sormen näytteille pääkaupungissa uskonnollisena jäänteenä. Han Yu kirjoitti Buddhan olleen ”pelkkä barbaari läntisistä kuningaskunnista, joka ei tunnustanut alaisensa hallitsijaan sitovaa uskollisuutta eikä tottelevaisuutta, jonka poika oli velkaa isälleen”. Hän katsoi ulkomaisen buddhalaisuuden olevan syypää moraaliseen, poliittiseen ja taloudelliseen rappioon.
Buddhalaisuuden tuomitsemisen lisäksi Han vastusti taolaisuuden passiivista asennetta suorasukaisissa kirjoituksissaan. Hänen kirjoitustensa katsotaan olleen tärkeitä neo-kungfutselaisuuden nousulle 1000-luvulla. Keisarin tahdon vastustamisesta Han Yu kuitenkin tältä erää karkotettiin Guongzhouhun kauas hovista. Myöhemmin Tang-hovi kuitenkin hyödynsi hänen kirjoituksiaan aloittaessaan uskonnollisia vainoja. Oltiin tultu kauaksi Tang-dynastian alkuaikojen yhteiskunnasta, joka oli avoin ulkomaisille vaikutteille ja kulttuureille.
Eunukit murhasivat keisari Xianzongin vuonna 820, ja valtaistuimelle nousi hänen huikentelevainen ja irstas poikansa, Tang Muzong (Li Heng). Muzong kuitenkin kuoli neljän vuoden kuluttua pelatessaan pooloa, ja valtaistuimelle nousi hänen poikansa Tang Jingzong (Li Zhan, hallitsi 824 - 826), joka ei ollut juuri isäänsä parempi. Jingzong oli lähinnä kiinnostunut jalkavaimoista ja esoteerisista guruista valtion asioiden sijaan.
Jingzong joutui jakamaan isoisänsä kohtalon, sillä vuonna 826 eunukit murhasivat hänet ja asettivat valtaistuimelle hänen vakavamielisemmän mutta yhtä kaikki selkärangattoman ja nuoren velipuolensa, Tang Wenzongin (Li Ang, hallitsi 826 - 840).
Wenzongin aikana Tang-dynastian jälkimmäisen puoliskon ulkomaalaisviha jatkui. Vuonna 836 julkaistiin keisarillinen määräys, jossa kiinalaisia kiellettiin olemassa tekemisissä ”värillisten” eli ulkomaalaisten kanssa.
Wenzong joi itsensä hengiltä kuollen 30 vuoden ikäisenä. Hän oli yrittänyt taistella eunukkeja vastaan menestyksettä, mutta oli päätynyt heidän panttivangikseen. Eunukit hallitsivat nyt hovia ilman haastajia. Lisäksi maakuntien hallinnot olivat heidän vallassaan armeijan tarkastajina toimivien eunukkien kautta. Uskonnolliset vainot tekivät tuloaan.
