Eunukki Wei Zhongxianin hallinto (osa 113)

Ming-keisari Wanlin (Zhu Yijun, Ming Shenzong, 1563 - 1620, hallitsi 1572 - 1620) kuollessa vuonna 1620 Kiina oli huonossa tilassa. Hillitön korruptio ja keisarin tuhlailu olivat saattaneet jopa vauraan Ming-dynastian (1368 - 1644) taloudellisiin vaikeuksiin. Hovissa eunukkien valta oli kasvanut kasvamistaan. Maakunnissa kyti kurjuuden synnyttämiä kapinapesäkkeitä ja pohjoisrajan takana Nurhaci (1558 - 1626) yhdisti jürchen-heimoja vahvaksi mantsu-valtakunnaksi. Nurkan takana odotti kuitenkin vielä pahempaa.

Wanlitä seurasi valtaistuimelle hänen vanhin poikansa Taichang (Zhu Changluo, Ming Guangzong, 1582 - 1620, hallitsi 1620). Taichangin äiti oli eräs palatsinainen eikä hänen isänsä juurikaan ollut edes kiinnostunut hänen olemassaolostaan. Kruunuprinssiksi hänet nimettiin vasta 1601, vaikka hän oli pojista vanhin. Toisaalta pitäen mielessä Wanlin äärimmäisen laiskuuden, tämä ei ehkä ole niinkään yllättävää. Vuonna 1615 Wanlin suosikkijalkavaimo Zheng yritti murhata Taichangin, mutta vaikka hän jäi kiinni, keisari säästi hänet.

Isänsä kuoltua Taichang nousi valtaistuimelle, mutta viipyi siinä alle kuukauden päivät, sillä jalkavaimo Zheng lahjoitti hänelle kahdeksan kaunista palvelustyttöä. Taichang kuoli seksuaalisen hurjastelun tuoman väsymyksen tuomaan sairauteen ennen kuin hänen isäänsä oli keritty vielä edes haudata. Vähemmän proosallisen version mukaan jalkavaimo Zheng myrkytti hänet. Näin Ming-dynastian pisimpään hallinnutta keisaria - Wanli hallitsi lähes 48 vuotta - seurasi sitä lyhyimmän ajan hallinnut keisari.

Valtaistuimelle nousi nyt Taichangin vanhin poika, Tianqi (Zhu Youjiao, Ming Xizong, 1605 - 1627, hallitsi 1620 - 1627), joka kärsi ainakin oppimishäiriöstä mutta saattoi kärsiä muistakin mielenterveydellisistä ongelmista. 15-vuotiaana valtaan noussut heikkotahtoinen Tianqi oli lukutaidoton ja muutenkin omisti aikansa puusepäntöille jättäen hallinnon Wei Zhongxian -nimisen eunukin käsiin.

Wei Zhongxian (1568 - 1627) on koko Kiinan historiassa suurimpaan valtaan kohonnut eunukki ja samalla yksi pahanmaineisimmista jollei jopa pahanmaineisin. Aikaisemmin huijarina ja pelurina eläneen Wein kerrotaan ryhtyneen eunukiksi ja vaihtaneen nimeään päästäkseen eroon velkojistaan. Näin hänestä tuli hovimestari Tianqin äidin hoviin. Lisäksi Wei ystävystyi tulevan keisarin imettäjän Ken kanssa. Näin hän saavutti tulevan keisarin luottamuksen keisarin lapsuudesta lähtien.

Imettäjä-Ke pyrki pitämään otetta keisarista pitämällä toiset naiset pois keisari haaremista. Hän jopa näännytti keisarin jalkavaimoja nälkään lukkojen takana.

Vuonna 1624 keisari Tianqi antoi Weille käytännössä avoimen valtakirjan hoitaa hallintoa. Wei ei epäröinyt, vaan hankkiutui eroon kaikista jotka rohkenivat vastustaa häntä joko erottamalla tai surmauttamalla heidät. Wei rakensi vakoilijaverkoston pitämään vastustajansa kurissa. Hallinto täyttyi oman edun tavoittelijoista ja verot nousivat hirvittäviksi ruokkien kasvavaa kurjuutta.

Kungfutselaiset virkamiehet yrittivät vastata asettamalla virkoihin Donglin-liikkeen kannattajia. Donglin oli liike, joka pyrki puhdistamaan neo-kungfutselaisen ajattelun siihen tulleista individualistisista vaikutelmista. Sen jäsenet korostivat moraalia ja pyrkivät puhdistamaan hallintoa. Wei reagoi kääntymällä heitä vastaan. Liikkeen johtavat henkilöt surmattiin ja hallinnosta puhdistettiin noin 700 liikkeen kannattajaa.

Nyt koko hallitus oli Wein käsissä ilman, että kukaan rohkeni vastustaa häntä. Wei levitti hillitöntä korruptiota koko hallintoon. Hän alkoi jopa rakennutella itselleen omistettuja temppeleitä ympäri maata ja vertasi itseään Kungfutseen (Kongzi, 551 e.a.a. - 479 e.a.a.).

Wein hirmuhallinto, josta Ming-dynastia ei koskaan toipunut, loppui vuonna 1627 keisari Tianqin kuollessa. Valtaistuimelle nousi Tianqin nuorempi veli Chongzhen (Zhu Youjian, Ming Sizong 1611 - 1644, hallitsi 1627 - 1644), joka hankkiutui ensitöikseen eroon Weistä. Wei hirttäytyi välttääkseen oikeudenkäynnin.

Tianqin hallintoaikana kurjuuden synnyttämät kapinat levisivät yhä laajemmille alueille valtakunnassa. Valtion kassa oli niin tyhjä, ettei edes Keltaisen joen tulvajärjestelmiä voitu korjata, mikä johti tuhoisiin tulviin. Hollantilaiset valloittivat Taiwanin, joka oli Kiinan suojelualue, ja pohjoisessa mantsut valloittivat yhä laajempia alueita Kiinan kustannuksella. Mantsujen ja sisäisten maalaiskapinoiden välissä heikentynyt Ming-dynastia oli polvillaan.