Keisari Suzong palauttaa Tang-dynastian valtaan (osa 57)

An Lushan (An Roshan, 703 - 757), puolittain turkkilaissyntyinen kenraali, oli noussut kapinaan Tang-dynastiaa vastaan vuonna 755. An Lushanin kapinana tunnettu sisällissota raivosi kahdeksan vuotta vuodesta 755 aina vuoteen 763 asti ja se aiheutti laajaa tuhoa Keskustan valtakunnassa (Zhongguo).

Keisari Xuanzong (685 - 762, hallitsi 712 - 756) joutui pakenemaan pääkaupungistaan rakastettunsa Yang Guifein kanssa vuonna 755 kohti länttä Sichuanin maakuntaan. Häntä seuranneet sotilaat syyttivät Yang Guifeita ja hänen valtaan nousseita sukulaisiaan dynastiaa kohdanneesta onnettomuudesta ja surmasivat heidät keisarin joutuessa seuraamaan murhenäytelmää sivusta.

Keisari Xuanzongin poika Tang Suzong (Li Heng, 711 - 762, hallitsi 756 - 762) pakeni puolestaan kohti luodetta. Pian tämän jälkeen hän julisti itsensä keisariksi kaapaten täten vallan isältään. Xuanzong tunnusti tosiasiat ja luopui vallasta poikansa hyväksi säästäen Kiinan kolmannelta osapuolelta raivoavassa sisällissodassa.

An Lushanin joukot olivat vallanneet Kiinan pääkaupungin vuonna 755. Luoyangiin jäänyt An Lushan julistautui seuraavan vuonna Yan-dynastian (755 - 757) keisariksi, mutta monet Kiinan paikallisista johtajista ja sotilaskuvernööreistä kieltäytyivät tunnustamasta häntä. Monet heistä joko ilmoittivat tukevansa Tang-dynastiaa tai ryhtyivät ajamaan omia valtaannousuhankkeitaan.

An Lushan oli tässä vaiheessa huonossa kunnossa. Jo vuosia erittäin ylipainoisella An Lushanilla oli ilmeisesti paha diabetes. Hän oli lähes sokea, ja hän oli taipuvainen äärimmäisiin kiukunpuuskiin, mikä teki hänen läheisyydessään olemisesta hengenvaarallista. An Lushanin maallinen vaellus päättyi vuonna 757, kun hänet murhattiin poikansa An Qingxun toimesta. Kapina jatkui An Qingxun johtamana.

Keisari Suzongin armeijan selkärankana olivat turkkilaissukuisista uigureista muodostuva palkkasotilasarmeija pohjoiseen sijoitettujen kiinalaisjoukkojen ohella. Hänen onnistui kääntää sodan kulku ja vuonna 757 hän valloitti pääkaupungin Changanin takaisin kapinallisilta. Kapinalliset vetäytyivät Beijingiä kohti, jossa An Qingxu yhdisti voimansa isänsä vanhan liittolaisen Shi Simingin kanssa.

Shi Siming kuitenkin surmautti An Qingxun ja jatkoi kapinaa. Kiinalaiset historioitsijat puhuvatkin Anin ja Shin kapinasta (An Shi Zhi Luan) pelkän An Lushanin kapinan sijaan. Shi Siming kuitenkin jakoi An Lushanin kohtalon, sillä vuonna 761 hänet surmaisi hänen poikansa Shi Chaoyi, joka jatkaisi kapinan johdossa vuoteen 762 asti.

Kapinallisten sisäisten taisteluiden jatkuessa Suzong jatkoi takaisinvalloitusta. Hän tiesi asemansa heikoksi eikä pyrkinytkään alistamaan kaikkia keskushallinnosta irtautuneita osia armeijalla, vaan hän neuvotteli eri alueiden johtajien kanssa ja teki kompromisseja. Paikalliset johtajat saivat valtaa ja esimerkiksi oikeuden verotukseen alueillaan. Antautuvien kapinalliskenraalien sallittiin pitää alueensa, kunhan he muodollisesti alistuivat Tang-dynastian valtaan. Lisäksi monet Tang-kenraalit ottivat laajoja alueita valtaansa, eikä heidän hallitsemisensa ollut helppoa hoville.

An Lushanin kapinan seurauksena keisari oli menettänyt voimakkaan keskushallinnon ja hän joutui nyt tasapainoilemaan eri ryhmien välissä. Tang-dynastia oli varjo entisestä mahdistaan, ja sen hajottua seuraisi sisäisten levottomuuksien aika sotaherrojen pyrkiessä valtaan.

Tang-dynastian alkua oli luonnehtinut avoimuus ulkomaisille vaikutteille. Johtuen An Lushanin ulkomaalaisuudesta, joka leimasi kapinan ulkopuolisten barbaarien tekemäksi kiinalaisten silmissä, Kiina alkoi sulkeutua ulkomaisilta vaikutteilta Tang-dynastian loppupuolella.

An Lushanin kapina oli tuhonnut valtakunnan talouden ja aiheuttanut nälkää ja kurjuutta varsinkin Pohjois-Kiinassa, missä iso osa taisteluista oli käyty. Kahdeksan sotavuoden kuolleiden määrästä liikkuu erilaisia arvioita, mutta noin 36 miljoonan ihmisen katsotaan kuolleen tänä aikana joko nälkään tai taisteluun.

Keisari Suzongin valtakausi kului valtion talouden korjaamisessa ja viimeistenkin kapinallisten alistamisessa. Vallasta luopunut Xuanzong eli syrjässä vallasta vuoteen 762 asti. Hän näki poikansa palauttavan sukunsa takaisin valtaistuimelle. Keisari Suzong kuoli samana vuonna kuin isänsäkin, ja häntä seurasi valtaistuimelle hänen poikansa, keisari Tang Daizong (Li Chu vuoteen 758 asti, jolloin hän otti nimekseen Li Yu, hallitsi 762 - 779).