Kiina An Lushanin kapinan jälkeen (osa 58)

Vaikka keisari Tang Suzong (Li Heng, hallitsi 756 - 762) onnistuikin palauttamaan Tang-dynastian takaisin valtaan, niin hänen kompromisseihin perustunut diplomatiansa jätti Kiinan maakunnat suhteellisen itsenäisiksi. Vahva keskushallinto oli jälleen historiaa, ja hovin oli tasapainoiltava eri klaanien ja sotaherrojen välillä.

Antautuneet kapinalliset kenraalit oli jätetty asemiinsa, kunhan he muodollisesti tunnustivat itsensä Tang-dynastian (618 - 907) alamaisiksi. Samoin myös monet Tang-dynastialle uskolliset kenraalit hankkivat itselleen tärkeitä asemia maakunnissa, ja hekin pitivät itseään pitkälle autonomisina. Maakunnat saivat hoitaa verotuksen, ja aika ajoin ne yksinkertaisesti kieltäytyivät maksamasta keisarille mikä keisarin oli.

Lisäksi Kiina menetti isoja osia maa-alueistaan. Läntinen Kiina menetettiin Tiibetille ja uigureille, jotka käyttivät sisällissotaa hyväkseen ja ottivat laajoja alueita haltuunsa. Kiinan talousintressit Silkkitiellä joutuivat uhatuksi. Vuonna 763 Tiibet valloitti jopa Kiinan pääkaupungin kahden viikon ajaksi, ennen kuin heidät työnnettiin takaisin.

Etelässä Nanzhao-kuningaskunta (700- ja 800-luvut) koitteli voimiaan. Bai-kansan ja mahdollisesti myös yi-kansan muodostama kuningaskunta nykyisen Yunnanin maakunnan alueella oli noussut Tang-dynastiaa vastaan 750 ja tämän jälkeen tuhonnut sitä vastaan lähetetyt armeijat. Näiden voittojen jälkeen Nanzhao valloitti laajoja alueita Thaimaasta, Burmasta ja Laosista. Vuonna 829 he jopa valloittivat isoja osia Sichuanin maakunnasta mukaan lukien maakunnan pääkaupungin, Chengdun. Tämä oli kuitenkin Nanzhaon huipentuma, ja vuonna 873 Tang-dynastia valloitti Sichuanin takaisin ja ajoi Nanzhaon armeijat takaisin Yunnaniin, minkä jälkeen Nanzhao näivettyi.

Kiinan talous oli myös pahassa jamassa kahdeksan vuoden sisällissodan jäljiltä. Näinä sotavuosina kuoli noin 36 miljoonaa ihmistä joko sotiin tai nälkään. Erityisesti Pohjois-Kiina oli pahoin vaurioitunut.

Keskushallinnon kassa oli tyhjä, ja paljon verotuloista oli menetetty. Pohjoisen talonpojilla ei ollut maata eikä heiltä voinut juuri saada verotuloja sodan jäljiltä. Lisäksi maakuntien sotaherrat keräsivät omiin kirstuihinsa senkin vähän mitä oli mahdollista ottaa.

Vuonna 759 Suzong turvautui suolamonopoliin, jota ei oltu käytetty pitkään aikaan. Vain valtio sai valmistaa ja myydä suolaa kauppiaille. Pitkään suola kattoi 70% valtion tuloista. Viljan hintaa valvottiin, ja pääkaupunkiin tuotiin nyt viljaan virkamiesten eikä vapaiden kauppiaiden toimesta. Changanin ikuinen ongelma pääkaupunkina oli se, ettei alueella tuotettu tarpeeksi ruokaa väestön tarpeisiin, ja niin ruokaa oli kuljetettava kaupunkiin Suurta kanavaa pitkin. Myöhemmin valtio monopolisoi myös teen ja alkoholin valmistukseen käytettävän hiivan 700-luvun lopulla.

An Lushanin kapinan kukistivat lopullisesti kenraalit Guo Ziyi ja Li Guangbi vuonna 763. Guo Ziyi (697 - 781) myös taisteli uigureita ja tiibetiläisiä vastaan. Hänen kuoltuaan 85 vuoden ikäisenä hän sai nimen Zhongwu eli uskollinen ja sotilaallinen. Kiinalaisessa mytologiassa hänestä on muodostunut rikkauden ja onnellisuuden jumala.

Kapinan kukistuessa keisari Suzong oli jo kuollut ja valtaistuimella oli ensimmäistä vuotta hänen poikansa, keisari Tang Daizong (Li Chu vuoteen 758 asti, jolloin hän otti nimekseen Li Yu, 726 -779, hallitsi 762 - 779). Daizong oli syvästi kiinnostunut buddhalaisuudesta, eikä kovinkaan päättäväisesti pyrkinyt vahvaan keskushallintoon. Kiinalta valloitetut läntiset alueet jäivät tältä erää valloittajilleen. Verotusta hänen kanslerinsa Yang Yan kuitenkin uudisti valtion tulojen vakauttamiseksi. Daizong käytti kuitenkin suuria summia buddhalaisuuden tukemiseen ja rakennutti luostareita ja temppeleitä. Buddhalaisuuden asema ja taloudelliset edut olivat muodostuva suureksi taakaksi hallinnolle.

Suzong aikana eunukit olivat alkaneet saada yhä kasvavaa valtaa hovissa. Li Fuguo (704 - 762) niminen eunukki, joka oli tukenut Suzongia hänen valtaannousussaan, oli noussut valtion tärkeimmäksi virkamieheksi, joka hallitsi sekä armeijan että talouden asioita. Lopulta Li oli niin vahvassa asemassa, että jopa tappoi keisarinnan toisten eunukkien tukemana. Suzong kuoli pian tämän jälkeen sydänhalvaukseen.

Keisari Daizongin noustuaan valtaan Li yritti pitää tätä erillään hallinnosta pitääkseen asemansa, mutta keisari mestautti Lin monien muiden korruptoituneiden eunukkien kera. Eunukit eivät kuitenkaan enää luopuisi saavuttamastaan vallastaan hovissa, ja heidän juonittelunsa tulisivat hallitsemaan hovia. He surmasivat keisareita ja valitsivat heidän seuraajiaan.

Keisari Daizong kuoli vuonna 779, ja valtaistuimelle nousi hänen poikansa Dezong (Li Shi, hallitsi 779 - 804). Dezong asetti eunukkeja tärkeisiin asemiin, ja eunukit vahvistivat asemaansa hovissa lopullisesti. Hänen jälkipolvensa maksaisivat tästä kalliin hinnan.