Kiina syntyi uudestaan 1970-luvulla

Kiinan kansantasavalta perustettiin vuonna 1949. Nykyisin tuntemamme talouskasvussa porskuttava Kiina sai kuitenkin alkunsa kolme vuosikymmentä myöhemmin. Idän jättiläisvaltio teki täyskäännöksen 1970-luvun lopulla, kun Mao Zedongin ajatukset korvattiin markkinatalousopeilla ja kansainvälisyydellä.

Pingisdiplomatia lopetti Kiinan eristäytyneisyyden

Kiina oli pitkään suljettu ja eristäytynyt maa, jonne länsimaalaisilla ei juuri ollut asiaa. Korean sodan vuoksi harvat länsimaat olivat tekemisissä kommunistisen Kiinan kanssa. Kylmän sodan alkuaikoina Kiinan tukija oli Neuvostoliitto, mutta sen kanssa välit tulehtuivat niin, että maat kävivät 1960-luvun lopulla rajakahinoihin keskenään.

Kiinalaisten kansallispeli pöytätennis palautti maan takaisin kosketuksiin ulkomaailman kanssa. Vuonna 1971 Kiina kutsui yllättäen Yhdysvaltain pöytätennismaajoukkueen vierailulle maahan. Joukkueen jäsenet olivat ensimmäisiä amerikkalaisia, jotka kävivät Manner-Kiinassa vuoden 1949 jälkeen. Aiemmin länsimaita ankarasti arvostellut Kiina halusi pöytätennispelaajat kutsumalla parantaa suhteita Yhdysvaltoihin ja muihin länsimaihin.

Pingisdiplomatia oli menestys, sillä se johti Yhdysvaltain presidentti Richard Nixonin käänteentekevään vierailuun Kiinassa seuraavana vuonna. Kiina sai Taiwanille kuuluneen paikan YK:ssa, ja suhteet länsimaihin luotiin uudestaan. Virallisesti Kiina ja Yhdysvallat sopivat diplomaattisuhteiden avaamisesta vuonna 1979.

Tavalliset kiinalaiset pääsivät tekemisiin länsimaalaisten kanssa kuitenkin vasta 1980-luvun alussa, kun ulkomaalaisten maahantuloa Manner-Kiinaan helpotettiin.

Kulttuurivallankumouksen hiipuminen

Sisäisesti Kiinassa elettiin 1970-luvun alussa vielä kulttuurivallankumouksen aikoja. Kulttuurivallankumous oli puhemies Mao Zedongin nostattama massaliike, jonka tarkoitus oli puhdistaa Kiina byrokraateista ja taantumuksellisista. Pahimmat ylilyönnit ja vainot olivat jo ohi, mutta äärivasemmistolainen retoriikka hallitsi julkista elämää.

Aikakauden erikoisin tapaus oli puolustusministeri Lin Biaon kuolema vuonna 1971. Neuvostoliittoon matkalla ollut Lin sai surmansa, kun hänen lentokoneensa syöksyi maahan Mongoliassa. Tapaus on hämärän peitossa, mutta Linin sanottiin olleen pakomatkalla yritettyään ensin surmata Maon ja ottaa vallan itselleen.

Deng Xiaopingin valtaannousu

Tangshanissa Pohjois-Kiinassa sattui kesällä 1976 tuhoisa maanjäristys, jossa sai surmansa lähes 250 000 ihmistä. Samana kesänä Kiinaa koettelivat suuret tulvat, jotka kiinalaisen perinteen mukaan ennakoivat vallan vaihtumista. Puhemies Mao kuolikin jo saman vuoden syksyllä. Seuranneessa valtataistelussa Maon linjaa kannattaneet jäivät tappiolle, mikä merkitsi kulttuurivallankumouksen päättymistä.

Kiinan uudeksi johtajaksi nousi lopulta Deng Xiaoping, joka oli maltillisten mielipiteidensä vuoksi saanut kärsiä vainosta kulttuurivallankumouksen aikana. 1970-luvun lopulla Deng aloitti uudistus- ja avautumispolitiikan (Găigé kāifàng), jota Kiinassa edelleenkin seurataan. Deng ei kokonaan tuominnut Maoa, mutta käytännössä uudistuspolitiikka merkitsi irtiottoa menneestä.Ensimmäinen uudistus oli symbolisesti tärkeä, sillä Maon aikaiset kollektiivitilat purettiin ja maataloudessa palattiin perheviljelmiin. Komentotaloudesta alettiin pian siirtyä kohti markkinataloutta ja kansallisesta omavaraisuudesta kohti kansainvälistä kauppaa. Rikastuminen tuli Dengin sanoin kunniakkaaksi, ja maan itärannikolle perustettiin erikoistalousalueita ulkomaisten yritysten houkuttelemiseksi.

Uudella avoimuudella oli kuitenkin rajansa. Maon kuoleman jälkeisessä vapaammassa ilmapiirissä kiinalaiset alkoivat arvostella tapaa, jolla Kiinaa oli aiemmin johdettu. Arvostelu edisti aluksi Dengin asemaa, kun tämä kamppaili vallasta Maon kannattajien kanssa. Demokratiavaatimuksia ei Deng Xiaoping kuitenkaan hyväksynyt, vaan ne tukahdutettiin.