Kuomintang ja taistelu tasavallasta

Keisareiden hallitsemassa Kiinassa suhtauduttiin kielteisesti poliittisiin puolueisiin ja yhdistyksiin. Torjuva asenne tiivistyi sanassa tang, jolla tarkoitettiin valtion yhtenäisyydelle vaarallisia klikkejä. Vuoden 1911 vallankumouksen jälkeen puolueet vapautuivat vuosisatoja kestäneestä pannasta. Uudessa Kiinan tasavallassa perustettiinkin heti kymmenittäin poliittisia puolueita. Näistä merkittävin oli Sun Yat-senin johtama Kuomintang eli kansallispuolue.

Kiinassa oltiin vallankumouksen jälkeen uudessa tilanteessa. Tasavaltaa ajaneet vallankumoukselliset olivat joutuneet antamaan presidentin tehtävän sotilasjohtaja Yuan Shikaille, koska tämä oli suostutellut keisarin luopumaan vallasta. Vallankumoukselliset olivat näyttäneet tien Kiinan tasavaltaan, mutta heidän yhtenäisyytensä alkoi rakoilla, kun päätavoite eli keisarivallan kukistaminen oli saavutettu.

Sun Yat-sen ja Song Jiaoren perustivat Kuomintang-puolueen elokuussa 1912 Tongmenghuin eli vallankumouksellisten liiton hajottua. Valtaosa liiton jäsenistä siirtyi Kuomintangin kannattajiksi. Kuomintang oli poliittiselta suuntaukseltaan kansallismielinen, vallankumouksellinen ja vasemmistolainen, mutta puolueen linjaa rukattiin maan ensimmäisiä parlamenttivaaleja silmällä pitäen maltillisemmaksi.

Tasavallan ensimmäiset vaalit

Kiinan tasavallan ensimmäiset vaalit järjestettiin vuosien 1912 ja 1913 taitteessa. Koko maan kattaneissa vaaleissa valittiin edustajat kaksikamariseen kansalliskokoukseen sekä maakuntien edustuslaitoksiin. Äänioikeus oli vain koulutetuilla ja varakkailla miehillä, mutta tämäkin oli selvä parannus keisarivallan loppuaikoina järjestettyihin vaaleihin. Vaalit olivat historiallisesti merkittävät, sillä niissä kilpaili vallasta kaikkiaan kolmisensataa poliittista yhdistystä.

Kuomintang voitti vaalit selvästi ja sai enemmistön parlamenttipaikoista. Vaalit osoittivat, että vaikka vallankumouksellisilla ei ollut hallussaan merkittäviä hallintovirkoja, heillä oli selvästi kannatusta ja tukijoita. Äänestäjät yhdistivät Kuomintangin onnistuneeseen vallankumoukseen. Puolueen siivitti vaalivoittoon myös lupaus paikallisesta itsehallinnosta, jota muut puolueet eivät ajaneet.

Parlamentissa Kuomintangin vastustajana oli edistyspuolue, jossa toimi perustuslaillista monarkiaa aiemmin kannattaneita kiinalaisia. Yuan Shikaita tukenut edistyspuolue oli kansallispuolueen tavoin useiden pienpuolueiden yhteenliittymä. Kaksipuoluejärjestelmän edellytyksen olivat olemassa, mutta siihen ei parlamentin lyhyen toiminnan aikana päästy. Tämä johtui siitä, että kansalliskokoukseen valitut edustajat vasta opettelivat toimimaan parlamentissa. Poliittinen oppositio oli edelleen vieras käsite, enemmistöpäätösten sijaan haettiin yksimielisyyttä ja henkilökohtainen lojaalius hallitsi poliittisia suhteita.

Yhteenotto Yuan Shikain kanssa

Voitettuaan parlamenttivaalit Kuomintang alkoi havitella itselleen pääministerin pestiä ja vaatia parlamentin paikkajaon mukaista hallitusta. Song Jiaoren oli puolueen vahvin ehdokas pääministeriksi, mutta hänet murhattiin pian vaalien jälkeen. Murhan takana oli todennäköisesti Yuan Shikai, joka piti Songia uhkana omalle vallalleen.

Songin murhan jälkeen Kuomintangin ja presidentin välit kiristyivät entisestään. Yuan kävi hyökkäykseen kansallispuoluetta vastaan, lahjoen ja kiristäen sen edustajia. Tilanteen heikentyessä Sun Yat-sen ryhtyi vuonna 1913 kapinaan Yuania vastaan, mutta yritys kukistettiin parissa kuukaudessa. Sun joutui tämän niin sanotun "toisen vallankumouksen" jälkeen lähtemään maanpakoon Japaniin, ja palasi Kiinan perustamaan puolueensa uudelleen vasta vuosien kuluttua.

Väliaikaisen presidentin mandaatilla valtaa käyttänyt Yuan pakotti parlamentin valitsemaan itsensä pysyväksi presidentiksi. Kuomintang kiellettiin ja sen edustajat heitettiin ulos parlamentista. Pian koko parlamentti oli tullut tiensä päähän, sillä Yuan korvasi parlamentin sekä maakuntien edustajainhuoneet itselleen lojaajilla valtioneuvostolla.

Kiinan tasavallan ensimmäiset vaalit olivat lupaava alku parlamentaariselle järjestelmälle. Tuo lupaus kaatui kuitenkin valtataisteluihin ja vuosisatojen ajan vaikuttaneisiin hallitsemisperinteisiin.

Artikkeli julkaistu alunperin 13.11.2008