Kuomintangin Kiinasta kommunistien nousuun

Kiinan 1900-luvun alun tapahtumia hallitsi nationalistien ja kommunistien välinen kamppailu. Kansallispuolue Kuomintang ja Kiinan kommunistinen puolue olivat välillä yhteistyössä ja välillä verisessä sisällissodassa keskenään. Keskinäisestä kilpailustaan huolimatta Kuomintangilla ja kommunisteilla oli paljon yhteistäkin. Molemmat halusivat luoda Kiinaan vahvan keskusjohtoisen hallituksen, vapauttaa maan imperialisteista, vähentää maaseudun köyhyyttä ja luoda teollisen talouden.

Kuomintang oli nosteessa 1930-luvulla

1920-luvulla puolueet ryhtyivät yhteisrintamaan sotaherrojen jakaman Kiinan yhdistämiseksi. Yhteisrintama oli kuitenkin pakon sanelema liitto, jonka Kuomintangin johtoon noussut Chiang Kai-shek katkaisi onnistuneen Pohjoisen sotaretken aikana. Sisällissota alkoi vuonna 1928, kun Chiang perusti Nanjingiin Kiinan tasavallan uuden hallituksen ja ajoi kommunistit pakoon maaseudulle.

1930-luku oli Kuomintangin lupaavinta aikaa. Nationalistit perustivat Kiinaan maan ensimmäisen nykyaikaisen hallituksen, joka vaikutti parhaimmalta hallitukselta Kiinassa lähes kahteen vuosikymmeneen. Kuomintangin Kiina oli kommunistisen Kiinan tapaan yhden puolueen valtio. Kansallispuolueen oli määrä ohjata ja valistaa kiinalaisia siihen saakka, kunnes maa olisi kypsä demokratialle. Hallitus ryhtyi luomaan Kiinaan nykyaikaista taloutta, mutta tilanomistajiin tukeutuessaan se ei kyennyt toteuttamaan kaivattua maauudistusta.

Chiang Kai-shek näki itsensä Kuomintangin perustaneen Sun Yatsenin työn jatkajana. Valtaan päästyään ja Chiangin johtamana Kuomintang kuitenkin muuttui vallankumouksellisesta puolueesta yhteiskuntaa säilyttäväksi voimaksi. Nanjingin hallitus ei arkaillut lain ja järjestyksen ylläpitämisessä, vaan pyrki sotilaallisten kampanjoiden avulla tuhoamaan maaseudulle paenneet kommunistit.

Merkittävin kommunistien hallussa olleista alueista oli Mao Zedongin johtama Jiangxin neuvosto. Kiinan kommunistipuolue oli alkujaan älykköjen puolue, mutta maaseudulla sen oli pakko etsiä tukea maanviljelijöiden keskuudesta. Tämä taas merkitsi omaleimaisen kiinalaisen kommunismin syntyä ja Maon nousua puolueen johtoon. Merkittävin tapahtuma Kiinan sisällissodassa tapahtui vuonna 1934, kun Kuomintangin hyökkäykset pakottivat kommunistit vetäytymään Etelä-Kiinasta sisämaan kautta pohjoiseen. Tämä Pitkänä marssina tunnettu vetäytyminen oli kommunisteille lähes täydellinen tappio, mutta se onnistuttiin kääntämään kansaa innostavaksi legendaksi.

Japanin hyökkäys käänsi Kiinan suunnan

Japanin hyökkäys vuonna 1937 keskeytti Kiinan sisällissodan juuri, kun Kuomintang oli saanut yliotteen kommunisteista. Chiang Kai-shek joutui jälleen taipumaan yhteisrintamaan vihaamiensa kommunistien kanssa. Japani miehitti Kiinan koillisosan ja itärannikon, ja Kuomintang joutui vetäytymään sisämaahan. Kommunistit pitivät asemiaan Pohjois-Kiinassa ja osa kiinalaisista ryhtyi japanilaisten kanssa yhteistyöhön. Kahdeksan vuotta kestänyt sodan aikaiset tapahtumat kuten Nanjingin verilöyly painavat nykyäänkin Kiinan ja Japanin välisiä suhteita.

Kommunisteille sota tarjosi hengähdystauon, jonka avulla puolue nousi tuhon partaalta uuteen kukoistukseen. Puolueesta luotiin Maon tiukassa komennossa voimakas ja kurinalainen organisaatio, jolla oli sodan jälkeen yli miljoona jäsentä. Kun toinen maailmansota päättyi vuonna 1945 Japanin häviöön, olisi tilanteen luullut olevan Kuomintangille suosiollinen. Kiinan hallitus oli taistellut liittoutuneiden puolella ja osallistunut YK:n perustamiseen. Kuomintang oli kuitenkin menettänyt edellisen vuosikymmenen nosteensa. Japanin miehityksen ajaksi keskeytynyt sisällissota alkoi uudestaan, ja vain kolmessa vuodessa Kuomintang menetti Kiinan kommunisteille