Nurhaci - Qing-dynastian isä (osa 112)

Aikanaan Pohjois-Kiinaa hallinneiden jürchenien (kiinaksi nüzhen) Jin-dynastia (1115 - 1234) oli jäänyt mongolivalloitusten jalkoihin lopullisesti vuonna 1234. Tämän jälkeen jürchenit elivät klaaneissaan ja heimoissaan hiljaisesti Kiinan pohjoisrajan sisä- ja ulkopuolella. Osasta tuli enemmän kiinalaistuneita kaupunkilaisia, kun taas osa jatkoi perinteistä metsästäjä-kalastajaelämää kauempana kiinalaisten vaikutuspiiristä.

Heitä nousi yhdistämään ja johtamaan mies, jonka jälkipolvi hallitsi koko Kiinaa Qing-dynastian (1644 - 1911) keisarina. Tämä mies oli Nurhaci (Nuerhachi, Nurhachi, Qing Taizu, 1558 - 1626, hallitsi Myöhemmän Jinin kaanina 1616 - 1626). Nurhaci oli Jianzhou-klaanin jäsen. Hänen sukunsa tuli nykyisen Pohjois-Korean alueelta. Kiinalaisten lähteiden mukaan soturiksi kasvanut nuorukainen osasi kiinaa.

Nurhacin isä Taksi ja isoisä Giocangga kuolivat vuonna 1582 taistellessaan Ming-kenraali Li Chengliangin kanssa Nikan Wailanin jürchen-heimoa vastaan. Geneettisissä tutkimuksissa on ilmennyt mielenkiintoinen yksityiskohta Giocanggasta. Hän on nimittäin 1,5 miljoonan kiinalaisen esi-isä. Keskimäärin tämänaikaisella miehellä on nykyisellään 20 jälkeläistä. Giocanggan vaimojen ja jalkavaimojen määrä oli suuri, mutta vakuuttava suoritus tämä joka tapauksessa on. Isänsä kuoleman jälkeen Nurhaci työskenteli kuumeisesti jürchenien yhdistämiseksi valtaansa. 25-vuotiaana hän kosti isänsä ja isoisänsä kohtalot mestaamalla Nikan Wailanin.

Vuonna 1599 Nurhaci määräsi Erdeni Baksin ja Gagai Jarguchin luomaan kansalleen kirjoitetun kielen mongolien aakkosten pohjalta. Näin hän on myös mantsujen kirjallisen kielen isä.

Vuodesta 1601 lähtien hän järjesti miehensä lippukuntiin (kiinaksi qi). Periaatteessa lippukunta oli sotilaallinen yksikkö, mutta samalla se oli sosiaalinen ja taloudellinen hallintayksikkö. Miehen kautta hänen perheensä kuului lippukuntaan. Miehen kuollessa sodassa lippukunta piti huolta hänen leskestään ja lapsistaan. Lippukunnat sallivat miesten pitää kiinni paikallisesta identiteetistään ja olemaan samalla osa suurempaa kokonaisuutta.

Saatuaan heimot yhdistetyksi ja merkittävän valtakunnan hallintaansa Nurhaci perusti Myöhemmän Jin -dynastian (aisin gurun, kiinaksi Houjin) ja julisti itsensä sen ensimmäiseksi kaaniksi vuonna 1616. Samalla otettiin käyttöön nimitys mantsu, joka tulee alueen kiinankielisestä nimestä manzhou. Nurhaci rakennutti palatsinsa Mukdeniin eli nykyiseen Shenyangiin Koillis-Kiinan Liaoning-maakunassa, jonka hän valloitti vuonna 1621.

Nurhaci oli huolellisesti varonut haastamasta Ming-dynastiaa (1368 - 1644) ennen kuin hän oli valmis siihen. Hän oli vaurastuttanut valtakuntaansa kaupalla, jossa turkikset ja helmet näyttelivät suurta osaa. Nurhaci oli irtisanonut liittonsa Kiinan kanssa vuonna 1616, mutta vuonna 1618 hän siirtyi aggressiiviseen sotaan. Hän antoi Kiinalle ns. seitsemän valitusta syyksi toimiinsa. Yksi tärkeimmistä oli Kiinan tuki Yeye-jürcheneille (Monggo-klaani), jotka eivät vielä olleet alistuneet Nurhacin valtaan.

Nurhaci johti kansansa moniin menestyksekkäisiin sotiin korealaisia, kiinalaisia ja kiinalaistuneita jürcheneitä vastaan. Valtakunnan laajetessa hänen alaisuuteensa ja jopa hallintoonsa tuli yhä enemmän kiinalaisia. Kiinalaisia miehiä vaadittiin joko pitämään palmikkoa takana ja ajamaan päänsä etuosa kaljuksi tai menettämään päänsä. Täten tämä elokuvista tuttu kiinalaiskampaus on pikemminkin mantsurialaista kuin kiinalaista perää.

Vuonna 1623 hänen kiinalaiset alamaisensa Liaoningissä nousivat kuitenkin kapinaan. Kapina tukahdutettiin verisesti, mutta kovalla hinnalla. Laajentumisen täytyi odottaa haavoja hoidettaessa. Vuonna 1625 puhkesi toinen kapina, joka myös tukahdutettiin voimalla.

Nurhaci koki ensimmäisen tappionsa kohdatessaan sotatantereella Ming-kenraali Yuan Chonghuanin (1584 - 1630), jolla oli käytössään länsimaisia aseita. Nurhaci itse haavoittui kanuunanlaukauksesta ja kuoli kaksi päivää myöhemmin 68 vuoden ikäisenä vuonna 1626.

Mantsut tältä erää pysäyttänyt kuuluisa kenraali ja isänmaanystävä Yuan siirrettiin syrjään hovia hallitsevan Wei Zhongxianin toimesta (1568 - 1627). Uuden keisarin noustessa valtaan hänet nimettiin uudestaan koillisen rintaman komentajaksi vuonna 1628. Vuonna 1630 Yuan kuitenkin kidutettiin kuoliaaksi ”Tuhannen haavan kuolemalla” syytettynä petturuudesta.

Nurhacia seurasi mantsujen johtajaksi hänen poikansa Huang Taiji (virheellisesti joskus Abahai, Hong Taiji, 1592 - 1643, hallitsi 1626 - 1643), joka muutti Myöhemmän Jin -dynastian nimeksi Qing-dynastia. ”Jin” tarkoittaa ”kultaa” kun taas ”qing” tarkoittaa ”puhdasta”. Nimi oli huolella valittu, silla Ming-kirjoitusmerkki (”kirkas”) muodostuu kahdesta osasta, kuusta ja auringosta, jotka molemmat yhdistetään tuli-elementtiin. Qing-kirjoitusmerkki puolestaan muodostuu vesiradikaalista ja sinistä tarkoittavasta kirjoitusmerkistä, joka myös yhdistetään veteen. Täten Qing-dynastia oli sammuttava Ming-dynastian tulen.

Täten Nurhaci oli luonut pohjan Qing-dynastialle sekä maavalloituksillaan että yhteiskuntansa organisoimisella valmiiksi Kiinan valloitukseen. Myöhemmin häntä kunnioitettiinkin nimellä Taizu eli Suuri esi-isä.