Punaisen Kiinan synty

Kiinassa vietetään kansallispäivää tänä vuonna tavallista juhlavammissa merkeissä.
Lokakuun 1. päivänä tulee kuluneeksi tasan 60 vuotta kansantasavallan perustamisesta. Punainen Kiina perustettiin Tiananmenin aukiolla, jolle tapahtumaa seuraamaan oli kertynyt yli puoli miljoonaa ihmistä. Keisarivallan ikiaikaiseen tyyssijaan Kiellettyyn kaupunkiin johtavalla portilla seissyt Mao Zedong julisti, että “Kiinan 475-miljoonainen kansa on nyt noussut ja antanut äänensä kuulua!”

Maon sanat olivat ilmeisesti vastaus Napoleonille, joka aikanaan ennusti maailman tutisevan, kun jättimäinen Kiina heräisi unestaan. Kansantasavallan synty vuonna 1949 merkitsi paitsi vallankumousta myös vakaampia aikoja Kiinaan - ainakin aluksi. Ensimmäistä kertaa lähes puoleen vuosisataan Kiina oli yhtenäinen eikä sen maaperällä sodittu. Keisari Pu Yi luovuttua vallasta vuonna 1911 kiinalaiset olivat kärsineet sotaherrojen keskinäisestä taistelusta, sisällissodasta ja vielä Japanin miehityksestä.

Kilpajuoksu Kiinan hallinnasta

Kommunistien valtaannousuun johtanut sisällissota alkoi Kiinassa jo vuonna 1927. Kansallispuolue Kuomintangin armeijaa komentanut Chiang Kai-shek nousi tuolloin puolueensa johtoon ja perusti Nanjingiin Kiinan tasavallan uuden hallituksen. Samalla murtui Kuomintangin ja kommunistien välinen yhteisrintama sotaherrojen kukistamiseksi. Kymmenen vuoden katkeran sisällissodan taistelun jälkeen osapuolet yhdistivät voimansa seuraavan kerran. Japanin uhan edessä Chiangin oli pakko suostua yhteistyöhön kommunistien kanssa, joiden johtoon Mao Zedong oli tuossa vaiheessa jo noussut.

Japanin antauduttua toisen maailmansodan lopulla kommunistit ja Kuomintang aloittivat uudestaan kilpajuoksunsa Kiinan hallinnasta. Yhdysvallat puuttui tilanteeseen, ja yritti neuvottelujen avulla saada Kiinaan kansallismielisten ja kommunistien yhteistyöhallituksen. Neuvotteluissa saavutettu aselepo kuitenkin murtui vuonna 1946 ja sisällissota jatkui täysimittaisena.

Sisällissodan jatkuminen heikensi entisestään Kiinan taloudellista ahdinkoa. Huima inflaatio teki rahan käyttökelvottomaksi, ja sotimisen aiheuttamien tuhojen vuoksi teollisuustuotanto hiipui neljännekseen siitä, mitä se oli ollut vuosikymmen aikaisemmin. Valtaa pitänyt Kuomintang yritti tyynnytellä kiinalaisia laatimalla maalle uuden, vapaamielisemmän perustuslain. Ensimmäisten parlamenttivaalien jälkeen Chiang Kai-shek valittiin Kiinan tasavallan presidentiksi vuonna 1948.

Kommunistien valtaannousu

Jo seuraavana vuonna Kiinassa puhalsivat uudet tuulet, sillä onni oli kääntynyt kommunisteille suosiolliseksi. Yrittäessään hallita Kiinaa mahdollisimman laajalti Kuomintangin joukot kävivät paikoin vähälukuisiksi. Kaupungit olivat niiden hallussa, mutta ympäröivää maaseutua hallitsivat usein kommunistit. Kommunistien armeija alkoi saada taisteluissa merkittäviä voittoja. Viimeisen sotavuoden aikana kansallismielisten armeija yksinkertaisesti hajosi menetettyään riveistään puolitoista miljoonaa sotilasta.

Kommunistit saivat haltuunsa tärkeimpiä kaupunkeja kuten Nanjingin, josta Chiang oli aiemmin tehnyt Kiinan pääkaupungin. Pääkaupunki siirrettiin saman tien pohjoiseen Beijingiin, jossa Mao ilmoitti kansantasavallan perustamisesta. Kommunistit eivät tuolloin vielä hallinneet koko Kiinaa, sillä Kuomintang jatkoi vastarintaa etelässä. Mutta jo kaksi kuukautta myöhemmin Chiang Kai-shek ja kaksi miljoonaa kansallismielistä joutuivat pakenemaan Taiwanin saarelle.

Lupaus muutoksesta

Sisällissodan lopputulos oli maailmalla yllätys, sillä toisen maailmansodan jälkeen Chiang Kai-shekin odotettiin yleisesti jatkavan vallassa Kiinassa. Kiina kun oli taistellut toisessa maailmansodassa liittoutuneiden puolella, ja oli yksi Yhdistyneiden Kansakuntien perustajista. Kuitenkin vain neljässä vuodessa kommunistit saivat koko maan haltuunsa. Kylmän sodan kilpailutilanteessa se merkitsi Kiinan päätymistä kommunistimaiden leiriin.

Merkittävin syy Kuomintangin häviöön ja kommunistien voittoon lienee ollut kiinalaisten kaipuu vakaisiin oloihin. Kuomintang ei ollut kyennyt toteuttamaan visiotaan nykyaikaisesta Kiinasta ja uudistamaan maan keisariaikaisia yhteiskunnallisia oloja. Hallitus kamppaili laajamittaisen korruption kanssa eikä onnistunut estämään talouden syöksykierrettä, joka kurjisti kiinalaisten elämää.

Kiinalaiset kommunistit onnistuivat samaan aikaan vakuuttamaan maanmiehensä siitä, että he pystyisivät johdattamaan maan ulos poliittisesta ja taloudellisesta kaaoksesta. Kiinalaisista 90 prosenttia oli edelleen maanviljelijöitä, joiden tuen kommunistit voittivat lupaamalla toteuttaa maauudistuksen. Lopulta myös valtaosa kaupunkiväestöstä ja keskiluokasta oli valmis toivottomaan vallanvaihdon tervetulleeksi.