Yilingin taistelu ja Liu Bein kuolema (osa 23)

Hävittyään Punaisen kallion taistelun (Chibi) vuonna 208, Cao Cao (155 – 220) keskittyi lujittamaan valtaansa pohjoisessa ja kehittämään alueen hallintoa ja taloutta. Wu-kuningaskuntaa hallitsevalle Sun Quanille (182 – 252, hallitsi Wu'n kuninkaana 200 – 222 ja Wu-dynastian keisarina 222-252) ja Shu-kuningaskuntaa hallitsevalle Lie Beille (kuoli 223) taistelun voitto takasi selviytymisen. Kumpikin keskittyi valtansa vakauttamiseen alueillaan. Cao Caon Wei-kuningaskunta muodosti Pohjois-Kiinan Liu Bein hallitessa Lounais-Kiinaa ja Sun Quanin vallan keskittyessä Etelä- ja Itä-Kiinaan.

Liu Bein valaveli Guan Yu hallitsi Jing-maakuntaa. Liun ja Sun Quanin välien hitaasti huonontuessa, Sun pyrki voittamaan urhoollisena soturina ja taitavana kenraalina tunnetun Guan Yun puolelleen. Guan Yu ei kuitenkaan ollut kiinnostunut puolen vaihtamisesta. Hän näki Cao Caon päävihollisenaan ja aloitti vuonna 219 sotaretken tätä vastaan.

Guan Yu piiritti Cao Caon serkun Cao Renin (168 – 223) johtaman armeijan Fan-nimiseen kaupunkiin. Guan Yu tuhosi Cao Caon apuun lähettämän armeijan, ja Cao Caon näin näyttäessä olevan tappion partaalla hänta vastaan nousi kapinoita. Cao Cao joutui jopa harkitsemaan pääkaupungistaan Xuchangista vetäytymistä.

Tällä ratkaisevalla hetkellä Sun Quan asettuikin Guan Yutä vastaan, ja katkaisi tämän huoltoreitit. Guan Yu joutui luopumaan piirityksestä, ja yritti vetäytyä länteen, mutta vuoden 219 lopussa hän ja hänen poikansa Guan Ping joutuivat Sun Quanin vangeiksi ja heidät mestattiin. Sun Quan lähetti Guan Yun pään lahjaksi Cao Caolle, joka hautasi sen suurin kunnianosoituksin. Guan Yustä kehittyi ajan myötä Sodan jumala, ja hänelle omistettuja temppeleitä on ympäri Kiinaa.

Cao Cao kuoli vuonna 220, ja valtaistuimelle nousi hänen vanhin poikansa Cao Pi, joka samana vuonna pakotti isänsä komennossa eläneen viimeisen Han-dynastian keisarin Xiandi'n (181 – 234 , hallitsi 189 – 220) luopumaan vallasta hyväkseen. Xiandi eli loppuelämänsä Shanyangin herttuana. Cao Pi julisti Wei-dynastian alkaneeksi ja itsensä sen ensimmäiseksi keisariksi.

Vuonna 221 Liu Bei puolestaan julisti itsensä Han-dynastian keisariksi tarkoituksenaan jatkaa Han-dynastiaa. Hän oli kaukaisesti sukua hallitsijasuvulle. Pian myös Sun Quan puolestaan julistautui Wu-dynastian ensimmäiseksi keisariksi.

Liu Bei ei unohtanut valaveljensä kohtaloa, ja hyökkäsi Sun Quanin Wu-kuningaskuntaan vuonna 222. Vain päiviä ennen hyökkäystä Liu Beitä kohtasi kuitenkin vakava takaisku, sillä hänen toinen valaveljensä, sankari Zhang Fei, kuoli omien miestensä käsissä. Liu Bei oli raivon vallassa, ja hyökkäsi villisti vastoin neuvonantajansa Zhuge Liangin neuvoja. Hän keräsi mukaansa mahtavan armeijan, jonka arvioidaan olleen 200 000 miestä vahva, eli 20% Shu-valtion väestöstä.

Sodan alussa Liu Bei oli voittoisa työntyen syvälle Wu-kuningaskunnan alueelle. Hänen armeijansa muodostui lähinnä jalkaväestä, Wu-valtion armeijan ollessa vahva merivoimissa ja ratsuväessä. Valtioiden rajaseutu oli vuoristoista, ja etu oli selkeästi Lie Beillä. Syvemmällä Wu-kuningaskunnassa maa kuitenkin muuttui tasankoiseksi, ja Liun massiivisen armeijan huoltolinjat venyivät yhä pitemmiksi. Miehet olivat väsyneitä.

Sota kulminoitui Yilingin taisteluun kesällä 222. Wu-kuningaskunnan armeijaa johti nuori kenraali Lu Xun (tunnetaan myös nimellä Lu Yi). Hän kieltäytyi kohtaamasta kaupungin edessä odottavaa Liun armeijaa. Alueen kesät ovat erittäin kuivia ja kuumia. Liun armeija hikoili tuskaisesti odottaessaan turhaan taistelua. Lopulta Liu teki kohtalokkaan virheen, ja komensi armeijansa takanaan olevaan metsään varjoon.

Juuri tätä Lu Xun oli odottanut. Hän oli lähettänyt jousimiehiä Liun armeijan selustaan ja nyt nämä ampuivat tulinuolia metsään. Kuiva metsä syttyi palamaan, ja Liun miehet ryntäsivät läheiselle joelle pakokauhun vallassa päästäkseen pois tulihelvetistä. Jousimiehet odottivat heitä ja teurastivat nuolillaan Liun armeijan. Koko armeija tuhoutui tai joutui vangiksi, ja Liu itse pelastui muutaman tuhannen miehen kera. Moni kuuluisa sankari koki loppunsa. Liu ei toipunut tappiosta vaan kuoli vuonna 223 sairauteen seuraten täten valaveljiään.

Shu-kuningaskunnan valtaistuimelle nousi Liu Bein poika Liu Shan (207 – 271). Tämä jätti vallan käytännössä ministereilleen ja sotilasasiat Zhuge Liangin käsiin. Zhuge Liang korjasi suhteet Wu-kuningaskunnan kanssa varmistaen täten selustansa tulevissa sotaretkissä Wei-kuningaskuntaa vastaan.

Selvennöksiä:

Zhuge Liang: Valtiomies ja strategi Zhuge Liang (181 – 234) on viisauden ja kyvykkyyden symboli Kiinassa. Zhuge toimi Kolmen kuningaskunnan aikaan Shu-kuningaskunnan johtajien neuvonantajana. Romaani Kolme kuningaskuntaa (San Guo Yanyi) on kuvannut hänet yli-inhimillisen kyvykkäänä neuvonantajana.

Guan Yu: Guan Yun elämä on paljon tarinoiden ja myyttien värjäämä. Urhea ja taitava kenraali Guan Yu oli Kolmen kuningaskunnan ajan Shu-valtion johtajan Liu Bein valaveli. Vuonna 219 hän jäi Wu-valtion vangiksi. Mestattuaan hänet Wun johtaja Sun Quan lähetti hänen päänsä Wei-valtion johtajalle Cao Caolle, joka hautasi hänet kunnianosoituksin. Myöhemmin hänestä muokkaantui Sodan jumala, jonka temppeleitä löytyy ympäri Kiinaa.

Liu Bei: Liu Bei (161 – 223) oli kaukaisesti sukua Han-dynastian hallitsijasuvulle. Hän pyrki nousemaan dynastian keisariksi Cao Pin pakotettua dynastian viimeisen keisarin Han Xiandin luopumaan vallasta. Liu perusti Shu-kuningaskunnan Kolmen kuningaskunnan aikana ja julisti itsensä keisariksi. Hänellä oli apunaan sankarit Zhang Fei ja Guan Yu, sekä strategi Zhuge Liang. Romaanissa Kolme kuningaskuntaa (San Guo Yanyi) hänet kuvataan oikeamieliseksi sankariksi.