Zhu Yuanzhang perustaa Ming-dynastian (osa 96)

Ming-dynastian (1368 - 1644) synty on mongolien Yuan-dynastiaa (1279 - 1368) vastaan nousseissa maalaiskapinoissa. Kapinoiden syntyyn oli monia syitä. Kiinalaiset historioitsijat korostavat mongolien kiinalaisia syrjivää politiikkaa syynä kapinoihin. Monet muut katsovat kapinoilla olleen muita taustekijöitä, kuten liian paperirahan laittaminen liikenteeseen ja sitä seurannut inflaatiokierre sekä erilaiset luonnonkatastrofit yhdistettynä huonoon valmistautumiseen ja niihin reagointiin. Lisäksi tässä vaiheessa keskilämpötila laski, mikä johti ilmastollisiin muutoksiin. Yuan-dynastian loppupuolella maanviljelys oli huonoissa kantimissa ja miljoonat kuolivat nälkään, kurjuuteen ja kulkutauteihin kuten ruttoon miljoonien liittyessä kapinallisiin.

Joka tapauksessa yuan-hovi oli kääntynyt sisäänpäin loputtomien valtataistelujen jatkuessa hovia hallitsevien ministerien ja sotaherrojen johdolla. Ulkoinen kapinauhkakaan ei herättänyt hovia yhdistymään. Mongoliarmeija oli menettänyt aloitteellisuutensa jo vuoden 1254 tienoolla, kun keisari oli erottanut kapinallisia murskaamaan lähteneen suuren armeijan johtajan petosta peläten. Huonosti johdetut mongolit murentuivat kapinallisten edessä. Niinpä kapinoiden tukahduttaminen riippui eri alueiden paikallisista sotaherroista ja virkamiehistä, jotka pelasivat omaan pussiinsa. Mongolit eivät kyenneet hyödyntämään edes eri kapinallisjoukkojen välisiä taisteluita 1350- ja 1360-luvuilla.

Vuonna 1352 25-vuotias buddhalainen kerjäläismunkki Zhu Yuanzhang (Ming Taizu, Hongwu, 1328 - 1398, hallitsi 1368 - 1398), joka oli liittynyt luostariin välttääkseen nälkäkuoleman, liittyi kapinalliseen Valkoisen lootuksen seuraan (Bailianjiao), joita kutsuttiin myös Punaisiksi turbaaneiksi (Hongjin) johtuen punaisista liinoista, joita he sitoivat päänsä ympäri. Zhun perhe oli kuollut nähtävästi ruttoon jättäen hänet orvoksi. Valkoisen lootuksen seura oli yksi monista Yuan-dynastiaa vastaan nousseista uskonnollislahkolaisista ryhmistä, joista monia johti messiaistinen johtaja. Valkoisen lootuksen takana oli osaltaan todennäköisesti manikealaisuus. Monien muiden liikkeiden takana oli buddhalaisia ja taolaisia uskonnollisia vaikutteita erilaisina yhdistelminä kaikenlaisiin taikauskoihin sekoittuneena.

Valkoista lootusta johti Guo Zixing, joka näki Zhun potentiaalin. Hän antoi Zhulle vaimoksi ottotyttärensä, ja Zhun vaikutusvalta kasvoi kasvamistaan varsinkin, kun hän vielä osoitti selviä taipumuksia johtamiseen. Guo kuoli 1355 ja Zhu nousi tämän kapinallisryhmän johtoon. Hän toivotti kungfutselaiset oppineet tervetulleiksi leiriinsä ja alkoi heidän johdollaan muodostaa kiinalaishallitusta pyrkien täten luomaan vaikutelman itsestään Kiinan johtajana. Samalla Zhu ryhtyi kuvaamaan itseään kungfutselaisuuden, erityisesti neo-kungfutselaisuuden suojelijana jättäen uskonnot taakseen.

Vuonna 1356 hän valloitti Nanjingin (Nanjing tarkoittaa ”Eteläistä pääkaupunkia" Beijingin tarkoittaessa ”Pohjoista pääkaupunkia”) ja asetti kiinalaishallituksen sinne. Samalla hän kuitenkin joutui myöntämään Han Lin Erin väitteet siitä, että tämä olisi Yuan-dynastiaan edeltäneen Song-dynastian (960 - 1279) laillinen perillinen, tosiksi. Itsensä hän julisti Wun kuninkaaksi.

Seuraavat vuodet Zhu vietti taistelemalla toisia kapinallisjoukkoja vastaan varmistaakseen oman asemansa sen jälkeen kun mongolit olisi ajettu pois Kiinasta. Tässä olisi ollut mongolien paras tilaisuus kääntää historian kulku, mutta he eivät tarttuneet siihen. Yksi toisensa jälkeen toiset kapinallisryhmät ja niiden johtajat joko eliminoitiin tai liitettiin Zhun alaisuuteen. Vuonna 1364 Zhu jatkoi mongolien hätyyttelyä.

Kruununperilliseksi tunnustettu Han Lin Er hukkui Zhun kannalta onnekkaasti vuonna 1367. Pahat kielet väittävät Zhun olleen mukana onnettomuuden järjestämisessä. Zhu ahdisti mongoleja yhä pohjoisemmaksi ja samalla alisti viimeisetkin merkittävät kapinallisryhmät johtoonsa.

Vuonna 1368, saatuaan Etelä-Kiinan hallintaansa, Zhu julisti Ming-dynastian (”Ming” tarkoittaa ”kirkasta”) syntyneeksi ja itsensä sen ensimmäiseksi keisariksi. Hän antoi hallitusajalleen nimeksi ”Hongwu” eli ”Äärimmäisen sotilaallinen”. Zhu tunnetaankin yleisesti nimellä keisari Hongwu.

Zhu jatkoi vääjäämätöntä marssiaan pohjoiseen valloittaen mongolien pääkaupungin Dadun samana vuonna. Viimeinen Kiinaa hallinnut mongolikeisari joutui perääntymään aina Tsingis-kaanin vanhaan pääkaupunkiin Karakorumiin Mongoliaan, missä hän kuoli vuonna 1370.

Zhu Yuanzhangista oli tullut toinen Kiinan keisareista, joka nousi valtaan maalaiskapinan kautta huolimatta alhaisesta syntyperästään. Toinen oli Han-dynastian (206 eaa. - 220 jaa.) perustanut Liu Bang (Han Gaozu). Heidän jalanjälkiään seurasi Mao Zedong (Mao Tse-tung, 1893 - 1976), joka toi kommunistit valtaan maalaiskapinan kautta vuonna 1949.