Ilmastonmuutos ja Kiina

Alun perin tutkijoiden esille nostamasta ilmastonmuutoksesta on viime aikoina puhuttu paljon. Ilmaston lämpenemisen aiheuttamat uhat tunnustettiin viimeistään vuonna 2007, jolloin Yhdysvaltain entiselle varapresidentille Al Gorelle ja hallitustenväliselle ilmastonmuutospaneelille myönnettiiin Nobelin rauhanpalkinto.

Kehitys- ja ympäristökysymysten asiantuntija Mohan Munasinghe oli yksi Nobelin rauhanpalkinnon saajista. Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin varapuheenjohtajana toimiva Munasinghe pitää ilmaston lämpenemisen seurauksia vakavina.

- Sanoisin, että ilmastonmuutos on varsin vakava ongelma. Jos lukee ilmastonmuutospaneelin viimeisimmän raportin, saa selville, että maapallon ilmasto muuttuu vääjäämättömästi, ja että muutos on erittäin todennäköisesti ihmisen aikaansaama. Ilmastonmuutoksella on vakavia seurauksia seuraavien 30 tai 40 vuoden aikana. Näitä ovat esimerkiksi maapallon lämpeneminen, merenpinnan nousu ja myrskyjen lisääntyminen.

Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin tehtävänä on koota tieteellistä tietoa ilmaston muuttumisesta poliittisen päätöksenteon tueksi. Munasinghe toteaa, että onneksi yhä harvemmat ihmiset pitävät ilmastonmuutosta liioiteltuna ongelmana. Tehtävä ei silti ole helppo. Ilmastonmuutoksen hidastaminen tai pysäyttäminen edellyttää, että ilmankehään joutuvien kasvihuonekaasujen määrää vähennetään kaikkialla maailmassa. Päästövähennykset taas herättävät kysymyksiä tasapuolisuudesta.

- On selvää, että nykyinen ilmastonmuutos on teollisen vallankumouksen seurausta, ja että nykyiset rikkaat maat ovat teollistuessaan päästäneet ilmakehään hiilidioksidia, joka on aiheuttanut ongelman. Ilmastonmuutos vaikuttaa kuitenkin pahiten kehitysmaihin ja erityisesti niiden köyhimpiin ryhmiin. Joten tässä on ilman muuta myös kysymys epäoikeudenmukaisuudesta, kun ongelman aiheuttajat eivät ole niitä, jotka joutuvat kantamaan sen pahimmat seuraukset.

Kehitysmaat ja teollisuusmaat eri asemassa

Kiina on viimeisimpien tietojen mukaan nousemassa Yhdysvaltojen ohi maailman suurimmaksi hiilidioksipäästöjen tuottajaksi. Kiinalaiset ovat useaan otteeseen sanoneet, että ensisijainen vastuu ilmastonmuutoksen hillitsemisestä on länsimailla, jotka ongelman ovat aiheuttaneetkin. Yhdysvallat on puolestaan ilmoittanut, ettei se suostu päästörajoituksiin, elleivät ne koske myös väkirikkaita ja kovassa kasvussa olevia Kiinaa ja Intiaa.

Vaikka Kiinan hiilidioksidipäästöt ovat kasvaneet nopeasti, jäävät ne asukasta kohden laskettuna vielä kauas siitä, mitä keskiverto länsimaalainen päästää ilmakehään.

- Kiinalaisilla on vahvat perusteet sanoa, että niin kauan kuin heidän tulotasonsa on alhainen, ja päästötaso ja energian kulutus asukasta kohti ovat alhaisia, heillä on oikeus kehitykseen. Mutta tämä ei ole kaikki, mitä he sanovat. Kiinan mukaan teollisuusmaiden ja erityisesti Yhdysvaltain tulisi osoittaa, että ne ovat sitoutuneita päästövähennyksiin todella tekemellä jotain asian hyväksi. Toiseksi kiinalaiset sanovat, että Kiinan ja muiden kehitysmaiden kehitys tapahtuu toisella tapaa kuin länsimaiden. Kun kehitysmaat kasvavat ja kehittyvät taloudellisesti, niiden aiheuttamat päästöt ovat vähäisempiä, ja siten ne kantavat osansa päästövähennyksistä.

Munasinghe korostaa, että myös kehitysmaiden on osallistuttava ilmastonmuutoksen hillitsemiseen. Kehitysmaiden hiilidioksipäästöt ovat asukasta kohti laskettuna kuitenkin niin alhaisella tasolla, että päästöjen vähentäminen johtaisi niiden taloudellisen kehityksen pysähtymiseen. Munasinghe pitääkin nykyistä ilmastosopimusta oikeudenmukaisena lähtokohtana ilmastonmuutoksen hillitsemiseen. Sen mukaan kehittyneillä teollisuusmailla on tekniset ja taloudelliset mahdollisuudet päästöjen vähentämiseen, ja niiden tulisi näyttää asiassa esimerkkiä.

- Kehitysmaiden osalta emme edes puhu päästöjen vähentämisestä, vaan siitä, että päästöjen kasvu ei tapahdu niin jyrkästi kuin länsimaissa. Tämä tarkoittaa hiilipäästöiltään neutraalia tai vähemmän hiiltä käyttävää kasvua. Suuresta väestökannasta huolimatta yhtä bruttokansantuotteen yksikköä kohti syntyneitä hiilipäästöjä voidaan vähentää uudella teknologialla. Teknologia täytyy osaksi kehittää länsimaissa mutta osittain myös Kiinan, Intian ja Brasilian kaltaisissa maissa. Uskon, että väestön muodostamaan ongelmaan voidaan vastata kestävämmällä kasvulla, joka tuottaa vähemmän päästöjä.

Piilokustannukset esiin

Kiina julkaisi viime vuonna ensimmäisen kansallisen ilmastonmuutosohjelmansa. Raportissa todetaan, että Kiina ryhtyy toimiin ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi, mutta maan ensisijainen tavoite on taloudellinen kehitys. Talouskasvun tarpeisiin maahan rakennetaan edelleen tiuhaan tahtiin hiilivoimaloita, joiden myötä päästöt lisääntyvät jatkossakin. Ympäristön saastumisen aiheuttamiin ongelmiin on Kiinassa herätty vasta viime aikoina.

- Jos olemme reiluja ja vertaamme Kiinan nykyisen kasvuvauhdin aiheuttamaa saastumista vastaavassa kehitysvaiheessa olevaan maahan, vaikka Iso-Britanniaan sata vuotta sitten, niin näemme, että Kiinassa ollaan paljon paremmin tietoisia ongelmasta. He myös tekevät asialle jotakin verrattuna tuon aikaiseen Iso-Britanniaan. Näen edistystä siinä, että vaikka kiinalaiset ovat kasvunsa saastuttavimmassa vaiheessa, he ovat tietoisia siitä ja yrittävät välttää toistamasta Iso-Britannian, Yhdysvaltain ja muiden kehittyneiden valtioiden saastuttavinta kehitystä.

Vaikka kestävästä kehityksestä ollaan Kiinassa vielä kaukana, ei tilanne ole toivoton. Munasinghen mielestä Kiinan ja muiden kehitysmaiden tulisi tarttua nykyaikaisen talouden rakenteen ja uuden teknologian tarjoamiin mahdollisuuksiin.

- Palveluihin ja informaatioteknologiaan perustuvaa kolmatta sektoria kehittämällä on mahdollista pitää elämänlaatua yllä ilman korkeaa materian kulutusta. Mielestäni kehitysmaiden tulisi tähdätä tähän. Se edellyttää saastuttavien kehitysvaiheiden yli hyppäämistä, mutta myös parempaa esimerkkiä länsimaista, jotta sadoista miljoonista - ellei miljardeista - ihmisistä koostuva kehitysmaiden kasvava keskiluokka ei omaksuisi lännen kulutuskeskeisyyttä.

Vaikka sinulla on auto ja enemmän rahaa taskussasi, saatat hengittää huonoa ilmaa ja maksaa suuria summia terveyskuluihin.

- Mohan Munasinghe

Monille kehitysmaiden ihmisille nousu köyhyydestä keskiluokkaan tarjoaa ensimmäisen mahdollisuuden hankkia muitakin kuin välttämättömiä asioita. Tämän vuoksi vaatimus, että kehitysmaiden vaurastuvat ihmiset rajoittavat kulutustaan juuri, kun siihen tarjoutuu mahdollisuus, on moraalisesti ongelmallinen.

Kestävämpään kehitykseen siirtymisen pelätään käyvän kalliiksi niin valtioiden kuin yksittäisten ihmisten kukkarolle. Munasinghen vastaus epäilyihin on, että ympäristölle ja yhteiskunnalle aiheutuneet kustannukset tulisi myös ottaa laskelmissa huomioon.

- Se, mitä haluamme sanoa on, että saamiemme tulojen sijaan keskittyisimme siihen, mitä samaan aikaan maksamme piilokustannuksina. Joten vaikka sinulla on auto ja enemmän rahaa taskussasi, saatat hengittää huonoa ilmaa ja maksaa suuria summia terveyskuluihin.

Ilmastonmuutos ratkaistaan käytännön toimilla

Kiina on valtavan väestönsä vuoksi ratkaisevassa asemassa siinä, miten ilmaston lämpenemistä voidaan tulevaisuudessa hillitä. Munasinghe, joka pitää vuosittain kurssin 300 kiinalaiselle virkamiehelle, on varsin luottavainen Kiinan suhteen. Kiinalaiset ovat aiemmin onnistuneet rajoittamaan väestönkasvua ilman, että siitä on aiheutunut merkittäviä häiriöitä taloudelle ja yhteiskunnalle. Samaa käytännöllisyyttä Kiinalta on lupa odottaa myös ilmastonmuutoksen ehkäisyssä.

- Jos näkee Kiinan viime vuonna Balin kokoukseen valmisteleman kansallisen toimintasuunnitelman, huomaa, että se on samanveroinen kuin OECD:n jäsenmaiden tai länsimaiden valmistelemat asiakirjat. Tämä osoittaa, että kiinalaiset ovat tosissaan ja hyvin sitoutuneita. Kiinan hallitus on yhdessä tiedemiesten ja talouselämän edustajien kanssa onnistunut löytämään käytännöllisiä ratkaisuja ongelmiin. Kuten Deng Xiaoping sanoi, ei ole väliä onko kissa musta vai valkoinen, kunhan se pyydystää hiiriä.